1 Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!4 Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.

1 "妇人所生的日子短少， 满有搅扰； 2 他生长如花， 又遭割下； 他飞去如影， 并不停留。 3 这样的人你还睁眼看他， 又把他带到你跟前受审吗？ 4 谁能使洁净出于污秽呢？无人有此本事。 5 人的日子既然被限定， 他的月数亦在乎你， 你也定下他的界限， 使他不能越过。 6 就求你转眼不看他， 使他得歇息， 直等到他像雇工一样享受他的日子。 7 树木常有希望， 树木若被砍下， 也会再发芽， 嫩枝仍生长不息。 8 虽然树根衰老在地里， 树干也枯死在土中， 9 一有水气， 就会萌芽， 又生长枝条如新栽的树一样。 10 人死了， 就化为乌有； 人一气绝就不在了。 11 海洋中的水消失， 江河枯竭干涸， 12 人也是这样一躺下去， 就不再起来， 直到天都没有了还不醒过来， 也不能从睡眠中被唤醒。 13 但愿你把我藏在阴间， 把我隐藏， 直到你的怒气过去； 愿你为我定一个期限， 好记念我。 14 人若死了， 怎能再活呢？我要在我一切劳苦的日子等待， 等到我得释放的时候来到。 15 你一呼叫， 我就回答你， 你必渴慕你手所作的。 16 但现在你数点我的脚步， 必不再鉴察我的罪过， 17 我的过犯被你封在囊中， 我的罪孽你以灰泥遮盖了。 18 山崩下坠， 岩石挪开原处； 19 流水磨蚀石头， 水的泛溢冲去地上的尘土， 你也这样灭绝人的指望。 20 你永远胜过人， 人就去世， 你改变他的容貌， 把他遣走。 21 他的儿女得尊荣， 他并不晓得， 他们降为卑， 他也不觉得， 22 只觉自己身上的痛苦， 为自己悲哀。"