1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen.
2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus.
3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.
4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta.
5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.
6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.
7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.
8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.
9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.
10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe.
11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.
12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.
13 Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa.
14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.
15 Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa.
16 Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.
17 Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.
18 Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
19 Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.
20 Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.
21 Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.
22 Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.
23 Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.
24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.
25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.
26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.
27 Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.
28 Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät.
29 Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.
30 Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.
31 Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
1 EL peso falso abominación es á Jehová: Mas la pesa cabal le agrada.
2 Cuando viene la soberbia, viene también la deshonra: Mas con los humildes es la sabiduría.
3 La integridad de los rectos los encaminará: Mas destruirá á los pecadores la perversidad de ellos.
4 No aprovecharán las riquezas en el día de la ira: Mas la justicia librará de muerte.
5 La justicia del perfecto enderezará su camino: mas el impío por su impiedad caerá.
6 La justicia de los rectos los librará: Mas los pecadores en su pecado serán presos.
7 Cuando muere el hombre impío, perece su esperanza; Y la espectativa de los malos perecerá.
8 El justo es librado de la tribulación: Mas el impío viene en lugar suyo.
9 El hipócrita con la boca daña á su prójimo: Mas los justos son librados con la sabiduría.
10 En el bien de los justos la ciudad se alegra: Mas cuando los impíos perecen, hay fiestas.
11 Por la bendición de los rectos la ciudad será engrandecida: Mas por la boca de los impíos ella será trastornada.
12 El que carece de entendimiento, menosprecia á su prójimo: Mas el hombre prudente calla.
13 El que anda en chismes, descubre el secreto: Mas el de espíritu fiel encubre la cosa.
14 Cuando faltaren las industrias, caerá el pueblo: Mas en la multitud de consejeros hay salud.
15 Con ansiedad será afligido el que fiare al extraño: Mas el que aborreciere las fianzas vivirá confiado.
16 La mujer graciosa tendrá honra: Y los fuertes tendrán riquezas.
17 A su alma hace bien el hombre misericordioso: Mas el cruel atormenta su carne.
18 El impío hace obra falsa: Mas el que sembrare justicia, tendrá galardón firme.
19 Como la justicia es para vida, Así el que sigue el mal es para su muerte.
20 Abominación son á Jehová los perversos de corazón: Mas los perfectos de camino le son agradables.
21 Aunque llegue la mano á la mano, el malo no quedará sin castigo: Mas la simiente de los justos escapará.
22 Zarcillo de oro en la nariz del puerco, Es la mujer hermosa y apartada de razón.
23 El deseo de los justos es solamente bien: Mas la esperanza de los impíos es enojo.
24 Hay quienes reparten, y les es añadido más: Y hay quienes son escasos más de lo que es justo, mas vienen á pobreza.
25 El alma liberal será engordada: Y el que saciare, él también será saciado.
26 Al que retiene el grano, el pueblo lo maldecirá: Mas bendición será sobre la cabeza del que vende.
27 El que madruga al bien, buscará favor: Mas el que busca el mal, vendrále.
28 El que confía en sus riquezas, caerá: Mas los justos reverdecerán como ramos.
29 El que turba su casa heredará viento; Y el necio será siervo del sabio de corazón.
30 El fruto del justo es árbol de vida: Y el que prende almas, es sabio.
31 Ciertamente el justo será pagado en la tierra: Cuánto más el impío y el pecador!