1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.

2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!

6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.

16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.

18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.

30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.

34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.

35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.

1 ¿NO clama la sabiduría, Y da su voz la inteligencia?

2 En los altos cabezos, junto al camino, A las encrucijadas de las veredas se para;

3 En el lugar de las puertas, á la entrada de la ciudad, A la entrada de las puertas da voces:

4 Oh hombres, á vosotros clamo; Y mi voz es á los hijos de los hombres.

5 Entended, simples, discreción; Y vosotros, locos, entrad en cordura.

6 Oid, porque hablaré cosas excelentes; Y abriré mis labios para cosas rectas.

7 Porque mi boca hablará verdad, Y la impiedad abominan mis labios.

8 En justicia son todas las razones de mi boca; No hay en ellas cosa perversa ni torcida.

9 Todas ellas son rectas al que entiende, Y razonables á los que han hallado sabiduría.

10 Recibid mi enseñanza, y no plata; Y ciencia antes que el oro escogido.

11 Porque mejor es la sabiduría que las piedras preciosas; Y todas las cosas que se pueden desear, no son de comparar con ella.

12 Yo, la sabiduría, habito con la discreción, Y hallo la ciencia de los consejos.

13 El temor de Jehová es aborrecer el mal; La soberbia y la arrogancia, y el mal camino Y la boca perversa, aborrezco.

14 Conmigo está el consejo y el ser; Yo soy la inteligencia; mía es la fortaleza.

15 Por mí reinan los reyes, Y los príncipes determinan justicia.

16 Por mí dominan los príncipes, Y todos los gobernadores juzgan la tierra.

17 Yo amo á los que me aman; Y me hallan los que madrugando me buscan.

18 Las riquezas y la honra están conmigo; Sólidas riquezas, y justicia.

19 Mejor es mi fruto que el oro, y que el oro refinado; Y mi rédito mejor que la plata escogida.

20 Por vereda de justicia guiaré, Por en medio de sendas de juicio;

21 Para hacer heredar á mis amigos el ser, Y que yo hincha sus tesoros.

22 Jehová me poseía en el principio de su camino, Ya de antiguo, antes de sus obras.

23 Eternalmente tuve el principado, desde el principio, Antes de la tierra.

24 Antes de los abismos fuí engendrada; Antes que fuesen las fuentes de las muchas aguas.

25 Antes que los montes fuesen fundados, Antes de los collados, era yo engendrada:

26 No había aún hecho la tierra, ni las campiñas, Ni el principio del polvo del mundo.

27 Cuando formaba los cielos, allí estaba yo; Cuando señalaba por compás la sobrefaz del abismo;

28 Cuando afirmaba los cielos arriba, Cuando afirmaba las fuentes del abismo;

29 Cuando ponía á la mar su estatuto, Y á las aguas, que no pasasen su mandamiento; Cuando establecía los fundamentos de la tierra;

30 Con él estaba yo ordenándolo todo; Y fuí su delicia todos los días, Teniendo solaz delante de él en todo tiempo.

31 Huélgome en la parte habitable de su tierra; Y mis delicias son con los hijos de los hombres.

32 Ahora pues, hijos, oidme: Y bienaventurados los que guardaren mis caminos.

33 Atended el consejo, y sed sabios, Y no lo menospreciéis.

34 Bienaventurado el hombre que me oye, Velando á mis puertas cada día, Guardando los umbrales de mis entradas.

35 Porque el que me hallare, hallará la vida, Y alcanzará el favor de Jehová.

36 Mas el que peca contra mí, defrauda su alma: Todos los que me aborrecen, aman la muerte.