1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!
2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.
3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.
5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.
7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.
11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,
12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,
13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,
14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!
17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.
18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.
21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:
22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,
23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.
24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.
25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.
26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.
28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.
29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:
30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,
31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.
32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.
33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.
1 PALABRAS de Agur, hijo de Jachê: La profecía que dijo el varón á Ithiel, á Ithiel y á Ucal.
2 Ciertamente más rudo soy yo que ninguno, Ni tengo entendimiento de hombre.
3 Yo ni aprendí sabiduría, Ni conozco la ciencia del Santo.
4 ¿Quién subió al cielo, y descendió? ¿Quién encerró los vientos en sus puños? ¿Quién ató las aguas en un paño? ¿Quién afirmó todos los términos de la tierra? ¿Cuál es su nombre, y el nombre de su hijo, si sabes?
5 Toda palabra de Dios es limpia: Es escudo á los que en él esperan.
6 No añadas á sus palabras, porque no te reprenda, Y seas hallado mentiroso.
7 Dos cosas te he demandado; No me las niegues antes que muera.
8 Vanidad y palabra mentirosa aparta de mí. No me des pobreza ni riquezas; Manténme del pan que he menester;
9 No sea que me harte, y te niegue, y diga, ¿Quién es Jehová? O no sea que siendo pobre, hurte, Y blasfeme el nombre de mi Dios.
10 No acuses al siervo ante su señor, Porque no te maldiga, y peques.
11 Hay generación que maldice á su padre, Y á su madre no bendice.
12 Hay generación limpia en su opinión, Si bien no se ha limpiado su inmundicia.
13 Hay generación cuyos ojos son altivos, Y cuyos párpados son alzados.
14 Hay generación cuyos dientes son espadas, y sus muelas cuchillos, Para devorar á los pobres de la tierra, y de entre los hombres á los menesterosos.
15 La sanguijuela tiene dos hijas que se llaman, Trae, trae. Tres cosas hay que nunca se hartan; Aun la cuarta nunca dice, Basta:
16 El sepulcro, y la matriz estéril, La tierra no harta de aguas, Y el fuego que jamás dice, Basta.
17 El ojo que escarnece á su padre, Y menosprecia la enseñanza de la madre, Los cuervos lo saquen de la arroyada, Y tráguenlo los hijos del águila.
18 Tres cosas me son ocultas; Aun tampoco sé la cuarta:
19 El rastro del águila en el aire; El rastro de la culebra sobre la peña; El rastro de la nave en medio de la mar; Y el rastro del hombre en la moza.
20 Tal es el rastro de la mujer adúltera: Come, y limpia su boca, Y dice: No he hecho maldad.
21 Por tres cosas se alborota la tierra, Y la cuarta no puede sufrir:
22 Por el siervo cuando reinare; Y por el necio cuando se hartare de pan;
23 Por la aborrecida cuando se casare; Y por la sierva cuando heredare á su señora.
24 Cuatro cosas son de las más pequeñas de la tierra, Y las mismas son más sabias que los sabios:
25 Las hormigas, pueblo no fuerte, Y en el verano preparan su comida;
26 Los conejos, pueblo nada esforzado, Y ponen su casa en la piedra;
27 Las langostas, no tienen rey, Y salen todas acuadrilladas;
28 La araña, ase con las manos, Y está en palacios de rey.
29 Tres cosas hay de hermoso andar, Y la cuarta pasea muy bien:
30 El león, fuerte entre todos los animales, Que no torna atrás por nadie;
31 El lebrel ceñido de lomos; asimismo el macho cabrío; Y un rey contra el cual ninguno se levanta.
32 Si caiste, fué porque te enalteciste; Y si mal pensaste, Pon el dedo sobre la boca.
33 Ciertamente el que exprime la leche, sacará manteca; Y el que recio se suena las narices, sacará sangre: Y el que provoca la ira, causará contienda.