1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:
3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.
8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.
9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.
10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.
15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.
17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.
19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.
20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.
21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.
24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.
25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.
28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
29 Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden.
30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
1 PALABRAS del rey Lemuel; la profecía con que le enseñó su madre.
2 ¿Qué, hijo mío? ¿y qué, hijo de mi vientre? ¿Y qué, hijo de mis deseos?
3 No des á las mujeres tu fuerza, Ni tus caminos á lo que es para destruir los reyes.
4 No es de los reyes, oh Lemuel, no es de los reyes beber vino, Ni de los príncipes la cerveza.
5 No sea que bebiendo olviden la ley, Y perviertan el derecho de todos los hijos afligidos.
6 Dad la cerveza al desfallecido, Y el vino á los de amargo ánimo:
7 Beban, y olvídense de su necesidad, Y de su miseria no más se acuerden.
8 Abre tu boca por el mudo, En el juicio de todos los hijos de muerte.
9 Abre tu boca, juzga justicia, Y el derecho del pobre y del menesteroso.
10 Mujer fuerte, ¿quién la hallará? Porque su estima sobrepuja largamente á la de piedras preciosas.
11 El corazón de su marido está en ella confiado, Y no tendrá necesidad de despojo.
12 Darále ella bien y no mal, Todos los días de su vida.
13 Buscó lana y lino, Y con voluntad labró de sus manos.
14 Fué como navío de mercader: Trae su pan de lejos.
15 Levantóse aun de noche, Y dió comida á su familia, Y ración á sus criadas.
16 Consideró la heredad, y compróla; Y plantó viña del fruto de sus manos.
17 Ciñó sus lomos de fortaleza, Y esforzó sus brazos.
18 Gustó que era buena su granjería: Su candela no se apagó de noche.
19 Aplicó sus manos al huso, Y sus manos tomaron la rueca.
20 Alargó su mano al pobre, Y extendió sus manos al menesteroso.
21 No tendrá temor de la nieve por su familia, Porque toda su familia está vestida de ropas dobles.
22 Ella se hizo tapices; De lino fino y púrpura es su vestido.
23 Conocido es su marido en las puertas, Cuando se sienta con los ancianos de la tierra.
24 Hizo telas, y vendió; Y dió cintas al mercader.
25 Fortaleza y honor son su vestidura; Y en el día postrero reirá.
26 Abrió su boca con sabiduría: Y la ley de clemencia está en su lengua.
27 Considera los caminos de su casa, Y no come el pan de balde.
28 Levantáronse sus hijos, y llamáronla bienaventurada; Y su marido también la alabó.
29 Muchas mujeres hicieron el bien; Mas tú las sobrepujaste á todas.
30 Engañosa es la gracia, y vana la hermosura: La mujer que teme á Jehová, ésa será alabada.
31 Dadle el fruto de sus manos, Y alábenla en las puertas sus hechos.