1 Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
2 Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.
3 Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.
5 Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.
6 Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,
7 näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.
8 Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.
9 Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,
10 ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.
11 Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.
12 Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.
13 Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:
15 Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!
16 Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,
17 ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.
18 Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!
19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.
21 Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.
22 Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.
23 Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.
24 Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.
25 Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,
26 sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.
27 Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.
1 Filho meu, observa as minhas palavras, E entesoura em ti os meus mandamentos.
2 Observa os meus mandamentos e vive, Guarda a minha lei como a menina dos teus olhos,
3 Ata-os aos teus dedos, E escreve-os na tábua do teu coração.
4 Dize à sabedoria: Tu és minha irmã, E chama ao entendimento a tua parenta,
5 Para te guardarem da mulher estranha, Da estrangeira que lisonjeia com as suas palavras.
6 Pois estando eu à janela da minha casa, Espiei pelas minhas grades;
7 Vi entre os simples, Discerni entre os moços Um mancebo falto de entendimento,
8 Que passava pelas ruas junto à esquina da estrangeira, Seguindo o caminho da casa dela,
9 No crepúsculo, à tarde do dia, À noite fechada, e na escuridão.
10 Eis que lhe saía ao encontro uma mulher, Ornada à moda das prostitutas, e astuta de coração.
11 Ela é turbulenta e obstinada; Os seus pés não param em casa:
12 Ora está nas ruas, ora nas praças, E põe-se de emboscada a cada esquina.
13 Assim pegou dele, e o beijou, E com uma cara sem vergonha lhe disse:
14 Sacrifícios de ofertas pacíficas estão comigo; Hoje paguei os meus votos.
15 Por isso saí para me encontrar contigo, Para te procurar, e te achei.
16 Cobri a minha cama com cobertas, Com colchas de linho do Egito, de várias cores.
17 Perfumei o meu leito Com mirra, aloés e cinamomo.
18 Vem, embriaguemo-nos de amor, até que amanheça o dia: Alegremo-nos com amores.
19 Pois meu marido não está em casa, Foi fazer uma viagem dilatada;
20 Levou consigo um saquitel de dinheiro; Lá para o dia da lua cheia voltará para casa.
21 Ela fê-lo ceder com o seu muito falar, Com a lisonja dos seus lábios o arrasta.
22 Ele a segue logo, Como o boi que vai ao matadouro, Ou como louco agrilhoado para a correção,
23 Até que uma seta lhe traspasse o fígado, Como o pássaro se apressa para o laço, Sem saber que está armado contra a sua vida.
24 Agora, pois, filhos, escutai-me; E atendei às palavras da minha boca.
25 Não se desvie para os seus caminhos o teu coração, Não andes perdido pelas suas veredas.
26 Pois ela a muitos tem feito cair feridos; E muitíssimos são os que têm sido mortos por ela.
27 A sua casa é o caminho do Cheol, Que desce às câmaras da morte.