1 Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

2 sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

3 Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.

5 Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias.

6 Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

7 Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

8 Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.

9 Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa.

10 Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.

12 Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

13 Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä.

14 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.

15 Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema.

16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi, sinun palvelijasi minä olen, sinun palvelijattaresi poika! Sinä päästit minun siteeni.

17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin ja huudan avukseni Herran nimeä.

18 Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä

19 Herran huoneen esikartanoissa, sinun keskelläsi, Jerusalem. Halleluja!

1 Amo ao Senhor, porque ele ouve a minha voz e a minha súplica.

2 Porque inclina para mim o seu ouvido, invocá-lo-ei enquanto viver.

3 Os laços da morte me cercaram; as angústias do Seol se apoderaram de mim; sofri tribulação e tristeza.

4 Então invoquei o nome do Senhor, dizendo: Ó Senhor, eu te rogo, livra-me.

5 Compassivo é o Senhor, e justo; sim, misericordioso é o nosso Deus.

6 O Senhor guarda os simples; quando me acho abatido, ele me salva.

7 Volta, minha alma, ao teu repouso, pois o Senhor te fez bem.

8 Pois livraste a minha alma da morte, os meus olhos das lágrimas, e os meus pés de tropeçar.

9 Andarei perante o Senhor, na terra dos viventes.

10 Cri, por isso falei; estive muito aflito.

11 Eu dizia na minha precipitação: Todos os homens são mentirosos.

12 Que darei eu ao Senhor por todos os benefícios que me tem feito?

13 Tomarei o cálice da salvação, e invocarei o nome do Senhor.

14 Pagarei os meus votos ao Senhor, na presença de todo o seu povo.

15 Preciosa é à vista do Senhor a morte dos seus santos.

16 Ó Senhor, deveras sou teu servo; sou teu servo, filho da tua serva; soltaste as minhas cadeias.

17 Oferecer-te-ei sacrifícios de ação de graças, e invocarei o nome do Senhor.

18 Pagarei os meus votos ao Senhor, na presença de todo o seu povo,

19 nos átrios da casa do Senhor, no meio de ti, ó Jerusalém! Louvai ao Senhor.