1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

1 Na minha angústia clamei ao Senhor, e ele me ouviu.

2 Senhor, livra-me dos lábios mentirosos e da língua enganadora.

3 Que te será dado, ou que te será acrescentado, língua enganadora?

4 Flechas agudas do valente, com brasas vivas de zimbro!

5 Ai de mim, que peregrino em Meseque, e habito entre as tendas de Quedar!

6 Há muito que eu habito com aqueles que odeiam a paz.

7 Eu sou pela paz; mas quando falo, eles são pela guerra.