2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
1 Ek het 'n verbond gesluit met my oë: hoe sou ek dan ag gegee het op 'n jonkvrou?
2 Wat tog is die lot wat God daarbo beskik, en die erfdeel van die Almagtige uit die hoogtes --
3 is dit nie ondergang vir die kwaaddoener en ongeluk vir die werkers van ongeregtigheid nie?
4 Sien Hy nie my weë nie, en tel Hy nie al my voetstappe nie?
5 As ek met leuens omgegaan het en my voet gehardloop het na bedrog:
6 laat Hy my dan weeg op 'n regte weegskaal, sodat God my onskuld kan weet!
7 As my gang afgewyk het van die weg en my hart agter my oë aangegaan het en aan my hande 'n vlek gekleef het --
8 laat my dan saai en iemand anders eet, en laat my uitspruitsels ontwortel word.
9 As my hart verlok was oor 'n vrou, en ek geloer het by die deur van my naaste --
10 laat dan my vrou vir iemand anders maal en ander hulle oor haar buig.
11 Want dit is 'n skandelike daad, en dit is 'n strafbare misdaad.
12 Ja, dit is 'n vuur wat tot by die plek van vertering toe vreet en al my opbrings sou ontwortel.
13 As ek gering geag het die reg van my slaaf of van my slavin toe hulle 'n geskil met my gehad het --
14 wat sou ek dan doen as God opstaan? En wat Hom antwoord as Hy ondersoek doen?
15 Het Hy wat my in die moederskoot gemaak het, hom nie gemaak nie? En het Een ons nie in die geboorte toeberei nie?
16 As ek die armes 'n versoek geweier het en die oë van die weduwee laat versmag het
17 en my stukkie brood alleen geëet het sonder om die wees daarvan te laat saameet;
19 as ek iemand sien omkom het sonder klere en dat daar geen bedekking vir die behoeftige was nie;
20 as sy lendene my nie geseënen hy hom nie warm gemaak het van die skeersel van my lammers nie;
21 as ek my hand teen 'n wees beweeg het, omdat ek in die poort vir my hulp gesien het --
22 laat dan my skouer uit sy gewrig val en my arm van sy pyp afgebreek word.
23 Want die ondergang wat God bewerk, was 'n skrik vir my; en weens sy hoogheid was ek onmagtig.
24 As ek op goud my hoop gestel het en vir die fyn goud gesê het: My vertroue!
25 As ek bly gewees het, omdat my vermoë groot was en my hand baie verwerf het;
26 as ek die sonlig aangesien het wanneer dit helder skyn en die maan wat so pragtig daarheen gaan,
27 en my hart heimlik verlei is, en ek met my hand hulle 'n kus toegewerp het --
28 ook dit sou 'n strafbare misdaad wees, want ek sou God daarbo verloën het.
29 As ek bly was oor die ongeluk van my hater en uitgejubel het toe onheil hom getref het;
31 as die mense in my tent nie gesê het: Wie kan iemand vind wat van sy vleesspys nie versadig is nie?
33 as ek, soos Adam, my oortredinge bedek het deur my ongeregtigheid in my boesem weg te steek,
34 omdat ek bang was vir die groot menigte en die veragting van die geslagte my laat skrik het, sodat ek my stil gehou, die deur nie uitgegaan het nie!
35 Ag, as iemand my maar wou aanhoor! Kyk hier my handtekening laat die Almagtige my antwoord! en die skrif wat my teëparty geskrywe het!
36 Waarlik, op my skouer sou ek dit dra; ek sou dit my ombind as 'n krans.
37 Die getal van my voetstappe sou ek Hom te kenne gee; as 'n vors sou ek na Hom toe aankom.
38 As my saailand my aanklaag en sy vore almal saam ween;
39 as ek sy opbrings geëet het sonder betaling en die lewe van sy eienaars uitgeblaas het --
40 laat dan distels in plaas van koring uitspruit en onkruid in plaas van gars. Hier eindig die woorde van Job.