1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?

2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?

7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?

8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

1 Niemand is so vermetel, dat hy hom durf terg nie; wie is hy dan wat voor My sou standhou?

2 Wie het eerste aan My gegee, dat Ek hom moet vergelde? Wat onder die ganse hemel is, is myne.

3 Ek wil nie swyg oor sy lede en hoe dit staan met sy kragsvolheid en die skoonheid van sy uitrusting nie.

4 Wie het die boonste van sy pantser opgelig? In sy dubbele gebit -- wie kan daarin deurdring?

5 Die deure van sy gesig -- wie het dit geopen? Rondom sy tande is verskrikking.

6 'n Voorwerp van trots is die groewe van die skilde, verseël met 'n vaste seël.

7 Die een is so naby die ander, dat die wind daar nie tussenin kan kom nie.

8 Hulle kleef aanmekaar, hou aanmekaar vas, onafskeibaar.

9 Sy genies laat lig skitter, en sy oë is soos die ooglede van die dageraad.

10 Uit sy mond kom fakkels, spat vuurvonke uit.

11 Uit sy neusgate kom rook, soos uit 'n kokende pot met biesiesvuur daarby.

12 Sy asem laat kole ontvlam, en 'n vlam gaan uit sy mond.

13 In sy nek woon sterkte, en voor hom uit spring ontsteltenis.

14 Die klompe van sy vleis is vas aanmekaar, aan hom vasgegiet, onbeweeglik.

15 Sy hart is hard soos 'n klip, ja, hard soos die onderste meulsteen.

16 As hy hom oplig, word die magtiges bang; van verbystering raak hulle buite hulself.

17 Raak iemand hom met die swaard -- dit hou nie stand nie; geen spies, lans of assegaai nie.

18 Yster is vir hom soos strooi; koper soos hout wat vergaan het.

19 Die pyl laat hom nie vlug nie; slingerstene word vir hom soos stoppels.

20 Knopkieries is vir hom soos stoppels, en hy lag oor die gesuis van die lans.

21 Onderaan hom is spits skerwe: hy sprei 'n ware dorsslee uit op die modder.

22 Hy laat die diepte kook soos 'n pot; die waterplas maak by soos 'n kokende salfpot.

23 Agter hom verlig hy die pad: 'n mens sou die watervloed aansien vir grys hare.

24 Sy gelyke is daar op die aarde nie, die skepsel sonder vrees.

25 Hy kyk alles aan wat hoog is; hy is koning oor al die trotse roofdiere.