2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
1 Ja, hiervoor beef my hart en spring op uit sy plek.
2 Luister, luister na die gedruis van sy stem en die dreuning wat uit sy mond uitgaan.
3 Onder die ganse hemel laat Hy dit los en sy lig oor die eindes van die aarde.
4 Daarna brul sy stem, Hy donder met sy stem vol majesteit en hou die bliksems nie terug as sy stem gehoor word nie.
5 God donder wonderbaar met sy stem; Hy doen groot dinge wat vir ons onbegryplik is.
6 Want Hy gebied die sneeu: Val op die aarde! Ook die stortreën, ja, sy geweldige stortreëns.
7 Hy verseël die hand van elke mens in die winter, sodat tot kennis kan kom al die mense wat Hy gemaak het.
8 Dan gaan die wilde diere in skuilhoeke en bly in hulle lêplekke.
9 Uit sy kamer kom die stormwind, en deur die wolkverstrooiers koue.
10 Deur die asem van God word ys gegee, en die wye waters lê vas in die engte.
11 Ja, met volheid van water belas Hy die wolke, en Hy strooi ver en wyd sy ligtende wolk;
12 en dit skiet oral rond volgens sy bestel, sodat hulle alles doen wat Hy hulle beveel oor die wye wêreldrond:
13 of tot 'n tugroede, of tot nut van sy aarde, of tot weldadigheid laat Hy dit sy doel vind.
14 Luister hierna, o Job! Staan stil en gee ag op die wonders van God.
15 Begryp u hoe God hulle bevel gee en die lig van sy wolk laat flikker?
16 Begryp u iets van die gesweef van die wolke, van die wonders van die Volmaakte in kennis?
17 U, wie se klere warm word as die aarde stil is vanweë die suidewind --
18 kan u saam met Hom die hemel uitbrei wat vas is soos 'n gegote spieël?
19 Onderrig ons wat ons aan Hom moet sê: ons kan niks voorbring vanweë die duisternis nie.
20 Moet dit Hom vertel word dat ek wil spreek? Of het iemand ooit gesê dat hy vernietig wil word?
21 En nou, 'n mens kan die lig nie aansien wat helder is in die hemel as die wind verbygegaan en dit skoongemaak het nie.
22 Uit die Noorde kom goud te voorskyn, maar oor God is daar ontsagwekkende majesteit.
23 Die Almagtige -- ons vind Hom nie; Hy is groot van krag, maar die reg en die volheid van geregtigheid krenk Hy nie.
24 Daarom vrees die mense Hom; almal wat eiewys is, sien Hy nie aan nie.