1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.

2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.

3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.

4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.

5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.

6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.

7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.

8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.

9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.

10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.

11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.

12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.

13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.

15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.

16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.

17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.

18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.

19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.

20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.

21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!

22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!

23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.

24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.

25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.

26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.

27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.

28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.

29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.

30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.

31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.

32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.

33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.

34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.

35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.

1 Every wise woman buildeth her house;

But the foolish plucketh it down with her own hands.

2 He that walketh in his uprightness feareth Jehovah;

But he that is perverse in his ways despiseth him.

3 In the mouth of the foolish is a rod for his pride;

But the lips of the wise shall preserve them.

4 Where no oxen are, the crib is clean;

But much increase is by the strength of the ox.

5 A faithful witness will not lie;

But a false witness uttereth lies.

6 A scoffer seeketh wisdom, and findeth it not;

But knowledge is easy unto him that hath understanding.

7 Go into the presence of a foolish man,

And thou shalt not perceive in him the lips of knowledge.

8 The wisdom of the prudent is to understand his way;

But the folly of fools is deceit.

9 A trespass-offering mocketh fools;

But among the upright there is good will.

10 The heart knoweth its own bitterness;

And a stranger doth not intermeddle with its joy.

11 The house of the wicked shall be overthrown;

But the tent of the upright shall flourish.

12 There is a way which seemeth right unto a man;

But the end thereof are the ways of death.

13 Even in laughter the heart is sorrowful;

And the end of mirth is heaviness.

14 The backslider in heart shall be filled with his own ways;

And a good man shall be satisfied from himself.

15 The simple believeth every word;

But the prudent man looketh well to his going.

16 A wise man feareth, and departeth from evil;

But the fool beareth himself insolently, and is confident.

17 He that is soon angry will deal foolishly;

And a man of wicked devices is hated.

18 The simple inherit folly;

But the prudent are crowned with knowledge.

19 The evil bow down before the good;

And the wicked, at the gates of the righteous.

20 The poor is hated even of his own neighbor;

But the rich hath many friends.

21 He that despiseth his neighbor sinneth;

But he that hath pity on the poor, happy is he.

22 Do they not err that devise evil?

But mercy and truth shall be to them that devise good.

23 In all labor there is profit;

But the talk of the lips tendeth only to penury.

24 The crown of the wise is their riches;

But the folly of fools is only folly.

25 A true witness delivereth souls;

But he that uttereth lies causeth deceit.

26 In the fear of Jehovah is strong confidence;

And his children shall have a place of refuge.

27 The fear of Jehovah is a fountain of life,

That one may depart from the snares of death.

28 In the multitude of people is the king’s glory;

But in the want of people is the destruction of the prince.

29 He that is slow to anger is of great understanding;

But he that is hasty of spirit exalteth folly.

30 A tranquil heart is the life of the flesh;

But envy is the rottenness of the bones.

31 He that oppresseth the poor reproacheth his Maker;

But he that hath mercy on the needy honoreth him.

32 The wicked is thrust down in his evil-doing;

But the righteous hath a refuge in his death.

33 Wisdom resteth in the heart of him that hath understanding;

But that which is in the inward part of fools is made known.

34 Righteousness exalteth a nation;

But sin is a reproach to any people.

35 The king’s favor is toward a servant that dealeth wisely;

But his wrath will be against him that causeth shame.