1 Seitsemäntenä vuotena, viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä tuli miehiä Juudan vanhinten joukosta kysymään neuvoa Herralta, ja he istuivat minun eteeni.

2 Niin minulle tuli tämä Herran sana:

4 Etkö tuomitse heitä, etkö tuomitse, ihmislapsi? Tee heille tiettäviksi heidän isiensä kauhistukset

5 ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä Israelin valitsin, minä kättä kohottaen lupasin Jaakobin heimon jälkeläisille, minä tein itseni heille tunnetuksi Egyptin maassa ja kättä kohottaen lupasin heille sanoen: 'Minä olen Herra, teidän Jumalanne'.

6 Sinä päivänä minä kättä kohottaen lupasin heille, että vien heidät pois Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin heille katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa. -

7 Ja minä sanoin heille: 'Heittäkää, itsekukin, pois silmienne iljetykset älkääkä saastuttako itseänne Egyptin kivijumalilla: minä olen Herra, teidän Jumalanne'.

8 Mutta he niskoittelivat minua vastaan eivätkä tahtoneet minua kuulla; eivät heittäneet pois itsekukin silmiensä iljetyksiä eivätkä hyljänneet Egyptin kivijumalia. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani täytäntöön heissä keskellä Egyptin maata.

9 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten keskellä he olivat ja joitten silmäin edessä minä olin tehnyt itseni heille tunnetuksi viemällä heidät pois Egyptin maasta.

10 Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät erämaahan,

11 niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.

12 Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

13 Mutta Israelin heimo niskoitteli minua vastaan erämaassa: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, ylenkatsoivat minun oikeuteni, jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi, ja minun sapattini he kovin rikkoivat. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä erämaassa ja lopettaa heidät.

14 Mutta minä tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.

15 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, etten heitä tuo siihen maahan, jonka olin antanut heille, joka vuotaa maitoa ja mettä-se on kaunistus kaikkien maitten joukossa-

16 koska he pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä.

17 Mutta minä säälin heitä, niin etten heitä hävittänyt enkä tehnyt heistä loppua erämaassa.

18 Sitten minä sanoin heidän lapsillensa erämaassa: Älkää vaeltako isäinne käskyjen mukaan, heidän oikeuksiansa älkää noudattako älkääkä saastuttako itseänne heidän kivijumalillansa.

19 Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää

20 ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.

21 Mutta lapset niskoittelivat minua vastaan: he eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, eivät noudattaneet minun oikeuksiani, niin että olisivat ne pitäneet, -jotka ihmisen on pidettävä, että hän niistä eläisi-ja rikkoivat minun sapattini. Niin minä ajattelin vuodattaa kiivauteni heidän ylitsensä ja panna vihani heissä täytäntöön erämaassa.

22 Mutta minä pidätin käteni ja tein, minkä tein, oman nimeni tähden, ettei se tulisi häväistyksi pakanain silmissä, joitten silmäin edessä minä olin vienyt heidät pois.

23 Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin,

24 koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.

25 Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,

26 ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra.

27 Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan.

28 Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa.

29 Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti.

30 Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä?

31 Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa.

32 Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva-se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'.

33 Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

34 Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla.

35 Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin.

36 Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra.

37 Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.

38 Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

39 Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne.

40 Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne.

41 Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.

42 Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne.

43 Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet.

45 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

47 Ja sano Etelämaan metsikölle: Kuule Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä sytytän sinut tuleen, ja se kuluttaa kaikki sinun tuoreet puusi ja kuivat puusi. Ei sammu leimuava liekki, ja siitä kärventyvät kaikki kasvot, etelästä pohjoiseen asti;

1 第七年五月十日， 有几个以色列的长老来求问耶和华， 他们坐在我的面前。

2 耶和华的话临到我说：

3 "人子啊！ 你要告诉以色列的长老， 对他们说： ‘主耶和华这样说： 你们来求问我吗？我指着我的永生起誓， 我必不让你们求问我。这是主耶和华的宣告。’

4 人子啊， 你要审问他们吗？要审问他们吗？你要使他们知道他们列祖那些可憎的事，

5 对他们说： ‘主耶和华这样说： 在我拣选以色列的日子， 我向雅各家的后裔举手起誓， 又在埃及地向他们显现。我向他们举手起誓说： 我是耶和华你们的 神。

6 那日， 我向他们举手起誓， 要把他们从埃及地领出来， 到我为他们所选定的流奶与蜜之地， 就是万邦中最荣美的地。

7 我对他们说： 你们各人要拋弃你们眼中那些可憎的像， 不可因埃及的偶像玷污自己： 我是耶和华你们的 神。

8 但是他们背叛了我， 不肯听从我； 他们各人没有拋弃他们眼中那些可憎的像， 没有离弃埃及的偶像。"’那时我说， 我要把我的烈怒倾倒在他们身上， 在埃及地向他们完全发尽我的怒气。

9 然而我为了我名的缘故没有这样作， 免得我的名在他们寄居的列国的人眼中被亵渎， 我把他们从埃及地领出来， 在列国的人眼前向他们显现。

10 "‘这样我把他们从埃及地领了出来， 带到旷野。

11 我把我的律例赐给他们， 把我的典章指示他们； 人如果遵行， 就必因此活着。

12 我又把我的安息日赐给他们， 作我与他们之间的凭据， 使他们知道我是使他们分别为圣的耶和华。

13 可是以色列家在旷野背叛了我， 没有遵行我的律例， 弃绝了我的典章（人如果遵行这些， 就必因此活着）， 大大亵渎了我的安息日， 那时我说我要把我的烈怒倒在他们身上， 在旷野把他们灭绝。

14 然而我为了我名的缘故没有这样作， 免得我的名在列国的人眼中被亵渎； 我曾在他们眼前把以色列人领出来。

15 我在旷野也曾经向他们举手起誓， 必不领他们到我赐给他们的流奶与蜜之地， 就是万邦中最荣美的地。

16 因为他们弃绝了我的典章， 没有遵行我的律例， 亵渎了我的安息日； 他们的心随从自己的偶像。

17 虽然这样， 我的眼还是顾惜他们， 不毁灭他们； 我没有在旷野把他们灭绝。

18 "‘我在旷野对他们的儿女说： 不要遵行你们祖先的律例， 不要谨守他们的典章， 也不要因他们的偶像玷污自己。

19 我是耶和华你们的 神； 你们要遵行我的律例， 谨守我的典章， 把它们实行出来。

20 你们要把我的安息日分别为圣， 作我与你们之间的凭据， 使你们知道我是耶和华你们的 神。

21 可是他们的儿女背叛了我， 没有遵行我的律例， 也没有谨守实行我的典章（人如果遵行这些律例典章， 就必因此活着）， 亵渎了我的安息日； 那时我说我要把我的烈怒倒在他们身上， 在旷野向他们发尽我的怒气。

22 然而我为了我名的缘故缩手， 没有这样作， 免得我名在列国的人眼中被亵渎； 我曾在他们眼前把以色列人领出来。

23 我在旷野也曾经向他们举手起誓， 要把他们分散在列国， 四散在万邦；

24 因为他们没有遵守我的典章， 弃绝了我的律例， 亵渎了我的安息日， 他们的眼目注视着他们祖先的偶像。

25 因此， 我也把不好的律例和不能借以存活的典章赐给他们；

26 他们使所有头生的都经火作供物， 所以我让他们玷污自己， 好叫他们惊惶， 知道我是耶和华。’

27 "因此， 人子啊！ 你要告诉以色列家， 对他们说： ‘主耶和华这样说： 你们的列祖在对我不忠的这事上亵渎了我。

28 我领他们到了我曾经举手起誓要赐给他们的那地， 他们看见各高山和茂盛的树林， 就在那里献祭， 在那里奉上惹我发怒的供物， 也在那里献上馨香的祭， 并且在那里浇上他们的奠祭。’

29 我问他们： ‘你们所去的那高处是什么地方？’于是那高处的名字叫巴麻， 直到今日。

30 因此， 你要对以色列家说： ‘主耶和华这样说： 你们还照着你们祖先所行的玷污自己吗？仍随着他们可憎的偶像行邪淫吗？

31 你们奉上供物， 使你们的儿子经火， 用你们的一切偶像玷污自己， 直到今日。以色列家啊， 我怎能让你们向我求问呢？主耶和华说： 我指着我的永生起誓： 我决不让你们向我求问。这是主耶和华的宣告。

32 你们说： 我们要像列国的人， 像列邦的各族一样去事奉木头和石头。你们心里所起的这意念， 必不能成就。

33 "‘我指着我的永生起誓： 我必用大能的手， 伸出来的膀臂， 以及倒出来的烈怒， 统治你们。这是主耶和华的宣告。

34 我必用大能的手， 伸出来的膀臂， 以及倒出来的烈怒， 把你们从万族中领出来， 从你们所分散到的列邦招聚你们。

35 我要把你们带到万族的旷野， 在那里当面审判你们。

36 我怎样在埃及地的旷野审判你们的祖先， 也必怎样审判你们。这是主耶和华的宣告。

37 我必使你们从牧人的杖下经过， 使你们进入盟约的约束。

38 我必从你们中间除净那些背叛和得罪我的人， 我虽把他们从寄居之地领出来， 可是他们不得进入以色列地； 这样， 你们就知道我是耶和华。

39 以色列家啊， 至于你们， 主耶和华这样说： 你们各人去事奉自己的偶像吧！ 只是将来你们必要听从我， 不可再以你们的供物和偶像亵渎我的圣名。

40 在我的圣山， 就是在以色列的高山， 以色列全家所有的人都要在那地事奉我； 我要在那里悦纳他们； 在那里向你们要举祭和初熟的土产， 以及一切圣物。这是主耶和华的宣告。

41 我从万族中把你们领出来， 从你们所分散到的列邦召集你们的时候， 我必悦纳你们， 好像悦纳馨香的祭一样。我要在列国的人眼前， 在你们中间显为圣。

42 我领你们进入以色列地， 就是进入我曾经举手起誓要赐给你们祖先的地以后， 你们就知道我是耶和华。

43 在那里你们要想起你们玷污自己的所作所为， 又要为了自己所行的一切恶事而厌恶自己。

44 以色列家啊！ 为了我名的缘故， 我没有照着你们的恶行和败坏的行为待你们， 这样， 你们就知道我是耶和华。这是主耶和华的宣告。’"

45 耶和华的话临到我说：

46 "人子啊！ 你要面向南方， 向南面发言， 说预言攻击南地田野的树林，

47 对南地的树林说： ‘你要听耶和华的话， 主耶和华这样说： 看哪！ 我要在你中间点起火来， 吞灭你中间所有青绿和枯干的树； 猛烈的火焰必不熄灭； 从南到北遍地都要烧焦。

48 所有的人都必看见是我耶和华使这火燃起来； 这火必不熄灭。’"

49 于是我说： "啊， 主耶和华啊！ 人都指着我说： ‘这人不是在说比喻吗？’"（本章第45-49节在《马索拉抄本》为21:1-5）