1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

1 Kanto de suprenirado. Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.2 Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.3 Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?4 Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.5 Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!6 Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.7 Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.