1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.

2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?

3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.

5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.

6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.

7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.

8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.

9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.

10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.

11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.

12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.

13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.

14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.

15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.

16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.

17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.

18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.

19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.

20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.

21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.

25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.

26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.

27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.

28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:

30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!

31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

1 Paroles du roi Lémuel, sentences par lesquelles sa mère l'instruisit.

2 Que te dirai-je, mon fils? Que te dirai-je, fils de mes entrailles? Que te dirai-je, fils de mes vœux?

3 Ne livre point ta force aux femmes, ni tes voies à celles qui perdent les rois.

4 Ce n'est point aux rois, Lémuel, ce n'est point aux rois de boire le vin, ni aux princes de boire la boisson forte;

5 De peur qu'ayant bu, ils n'oublient ce qui est ordonné, et qu'ils ne méconnaissent le droit de tous les pauvres affligés.

6 Donnez de la boisson forte à celui qui va périr, et du vin à celui qui a l'amertume dans l'âme;

7 Pour qu'il en boive, qu'il oublie sa pauvreté, et ne se souvienne plus de sa peine.

8 Ouvre ta bouche en faveur du muet, et pour le droit de ceux qui sont délaissés.

9 Ouvre ta bouche, juge avec justice, et fais droit à l'affligé et au pauvre.

10 Qui est-ce qui trouvera une femme vertueuse? Car son prix surpasse beaucoup celui des perles.

11 Le cœur de son mari s'assure en elle, et il ne manquera point de butin;

12 Elle lui fera du bien tous les jours de sa vie, et jamais du mal.

13 Elle cherche de la laine et du lin, et elle fait de ses mains ce qu'elle veut;

14 Elle est comme les navires d'un marchand, elle amène son pain de loin.

15 Elle se lève lorsqu'il est encore nuit, et elle distribue la nourriture à sa famille, et la tâche à ses servantes;

16 Elle considère un champ, et l'acquiert, et du fruit de ses mains elle plante une vigne.

17 Elle ceint ses reins de force, et elle affermit ses bras;

18 Elle éprouve que son trafic est bon; sa lampe ne s'éteint point la nuit;

19 Elle met ses mains à la quenouille, et ses doigts tiennent le fuseau.

20 Elle tend la main à l'affligé, et présente ses mains aux pauvres.

21 Elle ne craint point la neige pour sa famille; car toute sa famille est vêtue de laine cramoisi.

22 Elle se fait des couvertures; ses vêtements sont de fin lin et d'écarlate.

23 Son mari est considéré aux portes, lorsqu'il est assis avec les anciens du pays.

24 Elle fait du linge et le vend; et des ceintures, qu'elle donne au marchand;

25 La force et la magnificence forment son vêtement, et elle se rit du jour à venir;

26 Elle ouvre la bouche avec sagesse, et des instructions aimables sont sur sa langue;

27 Elle surveille ce qui se fait dans sa maison, et elle ne mange point le pain de paresse.

28 Ses enfants se lèvent, et la disent bienheureuse; son mari aussi, et il la loue, et dit:

29 Plusieurs filles ont une conduite vertueuse; mais toi, tu les surpasses toutes.

30 La grâce est trompeuse, et la beauté s'évanouit; mais la femme qui craint l'Éternel est celle qui sera louée.

31 Donnez-lui le fruit de ses mains, et qu'aux portes ses œuvres la louent.