1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
1 LA blanda respuesta quita la ira: Mas la palabra áspera hace subir el furor.
2 La lengua de los sabios adornará la sabiduría: Mas la boca de los necios hablará sandeces.
3 Los ojos de Jehová están en todo lugar, Mirando á los malos y á los buenos.
4 La sana lengua es árbol de vida: Mas la perversidad en ella es quebrantamiento de espíritu.
5 El necio menosprecia el consejo de su padre: Mas el que guarda la corrección, vendrá á ser cuerdo.
6 En la casa del justo hay gran provisión; Empero turbación en las ganancias del impío.
7 Los labios de los sabios esparcen sabiduría: Mas no así el corazón de los necios.
8 El sacrificio de los impíos es abominación á Jehová: Mas la oración de los rectos es su gozo.
9 Abominación es á Jehová el camino del impío: Mas él ama al que sigue justicia.
10 La reconvención es molesta al que deja el camino: Y el que aborreciere la corrección, morirá.
11 El infierno y la perdición están delante de Jehová: Cuánto más los corazones de los hombres!
12 El escarnecedor no ama al que le reprende; Ni se allega á los sabios.
13 El corazón alegre hermosea el rostro: Mas por el dolor de corazón el espíritu se abate.
14 El corazón entendido busca la sabiduría: Mas la boca de los necios pace necedad.
15 Todos los días del afligido son trabajosos: Mas el de corazón contento tiene un convite continuo.
16 Mejor es lo poco con el temor de Jehová, Que el gran tesoro donde hay turbación.
17 Mejor es la comida de legumbres donde hay amor, Que de buey engordado donde hay odio.
18 El hombre iracundo mueve contiendas: Mas el que tarde se enoja, apaciguará la rencilla.
19 El camino del perezoso es como seto de espinos: Mas la vereda de los rectos como una calzada.
20 El hijo sabio alegra al padre: Mas el hombre necio menosprecia á su madre.
21 La necedad es alegría al falto de entendimiento: Mas el hombre entendido enderezará su proceder.
22 Los pensamientos son frustrados donde no hay consejo; Mas en la multitud de consejeros se afirman.
23 Alégrase el hombre con la respuesta de su boca: Y la palabra á su tiempo, cuán buena es!
24 El camino de la vida es hacia arriba al entendido, Para apartarse del infierno abajo.
25 Jehová asolará la casa de los soberbios: Mas él afirmará el término de la viuda.
26 Abominación son á Jehová los pensamientos del malo: Mas las expresiones de los limpios son limpias.
27 Alborota su casa el codicioso: Mas el que aborrece las dádivas vivirá.
28 El corazón del justo piensa para responder: Mas la boca de los impíos derrama malas cosas.
29 Lejos está Jehová de los impíos: Mas él oye la oración de los justos.
30 La luz de los ojos alegra el corazón; Y la buena fama engorda los huesos.
31 La oreja que escucha la corrección de vida, Entre los sabios morará.
32 El que tiene en poco la disciplina, menosprecia su alma: Mas el que escucha la corrección, tiene entendimiento.
33 El temor de Jehová es enseñanza de sabiduría: Y delante de la honra está la humildad.