1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.

2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.

3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.

5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.

6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,

7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.

8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin

9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.

10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.

11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;

12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.

13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:

15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.

16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.

17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.

18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.

19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.

21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:

22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,

23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.

24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.

25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.

26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.

27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.

1 HIJO mío, guarda mis razones, Y encierra contigo mis mandamientos.

2 Guarda mis mandamientos, y vivirás; Y mi ley como las niñas de tus ojos.

3 Lígalos á tus dedos; Escríbelos en la tabla de tu corazón.

4 Di á la sabiduría: Tú eres mi hermana; Y á la inteligencia llama parienta:

5 Para que te guarden de la mujer ajena, Y de la extraña que ablanda sus palabras.

6 Porque mirando yo por la ventana de mi casa, Por mi celosía,

7 Vi entre los simples, Consideré entre los jóvenes, Un mancebo falto de entendimiento,

8 El cual pasaba por la calle, junto á la esquina de aquella, E iba camino de su casa,

9 A la tarde del día, ya que oscurecía, En la oscuridad y tiniebla de la noche.

10 Y he aquí, una mujer que le sale al encuentro Con atavío de ramera, astuta de corazón,

11 Alborotadora y rencillosa, Sus pies no pueden estar en casa;

12 Unas veces de fuera, ó bien por las plazas, Acechando por todas las esquinas.

13 Y traba de él, y bésalo; Desvergonzó su rostro, y díjole:

14 Sacrificios de paz había prometido, Hoy he pagado mis votos;

15 Por tanto he salido á encontrarte, Buscando diligentemente tu rostro, y te he hallado.

16 Con paramentos he ataviado mi cama, Recamados con cordoncillo de Egipto.

17 He sahumado mi cámara Con mirra, áloes, y cinamomo.

18 Ven, embriaguémonos de amores hasta la mañana; Alegrémonos en amores.

19 Porque el marido no está en casa, Hase ido á un largo viaje:

20 El saco de dinero llevó en su mano; El día señalado volverá á su casa.

21 Rindiólo con la mucha suavidad de sus palabras, Obligóle con la blandura de sus labios.

22 Vase en pos de ella luego, Como va el buey al degolladero, Y como el loco á las prisiones para ser castigado;

23 Como el ave que se apresura al lazo, Y no sabe que es contra su vida, Hasta que la saeta traspasó su hígado.

24 Ahora pues, hijos, oidme, Y estad atentos á las razones de mi boca.

25 No se aparte á sus caminos tu corazón; No yerres en sus veredas.

26 Porque á muchos ha hecho caer heridos; Y aun los más fuertes han sido muertos por ella.

27 Caminos del sepulcro son su casa, Que descienden á las cámaras de la muerte.