1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?

4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?

5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.

7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.

8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.

10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-

11 vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.

12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.

13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?

14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'

15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,

16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'

18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.

19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:

20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.

21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.

22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,

24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,

26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.

29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.

1 Então respondeu Elifaz temanita:

2 Pode o homem ser de proveito a Deus? Não, o sábio é só útil a si mesmo.

3 De que serve ao Todo-poderoso que sejas justo? Ou que lucro tem ele, se fizeres perfeitos os teus caminhos?

4 É por causa da tua reverência que te reprova, Que entra contigo em juízo?

5 Não é grande a tua maldade, E infinitas as tuas iniqüidades?

6 Pois sem causa tomaste penhores a teu irmão, E despojaste dos seus vestidos os nus.

7 Não deste de beber ao cansado, E negaste pão ao faminto.

8 Mas ao homem forte pertencia a terra; E o homem acatado nela habitava.

9 Despediste vazias as viúvas, E os braços dos orfãos foram quebrados.

10 Portanto estás cercado de laços, E um repentino pavor te conturba.

11 Não vês tu as trevas E a inundação de águas que te cobre?

12 Não está Deus nas alturas do céu? E olha a altura das estrelas, quão grande é!

13 E dizes: Pois que sabe Deus? Pode ele julgar através das densas trevas?

14 Grossas nuvens o encobrem, de modo que não pode ver; Só passeia pela abóbada do céu.

15 Queres seguir a rota antiga, Que os homens iníquos pisaram?

16 Estes iníquos foram arrebatados antes de tempo, E os seus alicerces foram derramados como um dilúvio.

17 Eles diziam a Deus: Retira-te de nós, E: Que nos pode fazer o Todo-poderoso?

18 Contudo Deus encheu as suas casas de bens: Longe de mim os conselhos dos iníquos.

19 Os justos o vêem, e se alegram; Os inocentes riem-se deles,

20 Dizendo: Na verdade são exterminados os que se levantaram contra nós, E o fogo consumiu o que deixaram.

21 Apega-te, pois, a Deus, e tem paz; E assim te sobrevirá o bem.

22 Recebe, peço-te, da sua boca a lei, E põe as suas palavras no teu coração.

23 Se voltares para o Todo-poderoso, serás restabelecido; Se lançares a injustiça longe das tuas tendas,

24 E deitares o teu tesouro no pó, E o ouro de Ofir entre as pedras do ribeiro;

25 Então o Todo-poderoso será o teu tesouro, E a tua prata abundantíssima.

26 Pois então te deleitarás no Todo-poderoso, E levantarás o teu rosto a Deus.

27 Tu lhe orarás, e ele te ouvirá; E pagarás os teus votos.

28 Farás decretos que serão bem sucedidos, E a luz brilhará em teus caminhos.

29 Quando os homens te abaterem, dirás: Levantamento! E ele salvará ao humilde.

30 Livrará até aquele que não é inocente, Que deverá a sua salvação à pureza das tuas mãos.