1 Job vastasi ja sanoi:
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
1 Então respondeu Jó:
2 Como sabes ajudar ao que não tem poder! Como prestar socorro ao braço que não tem força!
3 Que bons conselhos dás ao que não tem sabedoria, E em quão grande cópia revelas o verdadeiro conhecimento!
4 A quem diriges palavras? E de quem é o espírito que fala em ti?
5 Tremem debaixo das águas Os manes e os que ali habitam.
6 O Cheol está nu diante dele, E Abadom não tem o que lhe cubra.
7 Ele estende o norte sobre o vácuo, E suspende a terra sobre o nada.
8 Encerra as águas nas suas nuvens grossas, E com elas não se rasga a nuvem.
9 Encobre a face do seu trono, E sobre ele estende a sua nuvem.
10 Descreve um limite circular sobre a superfície das águas, Onde a luz e as trevas se confinam.
11 As colunas do céu tremem E se espantam das suas ameaças.
12 Com o seu poder agita o mar, E pelo seu entendimento traspassa a Raabe.
13 Pelo seu sopro os céus são embelezados, A sua mão fere a serpente veloz.
14 Eis que estas cousas são somente as bordas dos seus caminhos; Quão pequeno é o sussurro que dele ouvimos! Porém o trovão dos seus grandes feitos, quem o poderá entender?