1 CONSOLAOS, consolaos, pueblo mío, dice vuestro Dios. 2 Hablad al corazón de Jerusalem: decidle á voces que su tiempo es ya cumplido, que su pecado es perdonado; que doble ha recibido de la mano de Jehová por todos sus pecados. 3 Voz que clama en el desierto: Barred camino á Jehová: enderezad calzada en la soledad á nuestro Dios.

4 Todo valle sea alzado, y bájese todo monte y collado; y lo torcido se enderece, y lo áspero se allane.

5 Y manifestaráse la gloria de Jehová, y toda carne juntamente la verá; que la boca de Jehová habló.

6 Voz que decía: Da voces. Y yo respondí: ¿Qué tengo de decir á voces? Toda carne es hierba, y toda su gloria como flor del campo:

7 La hierba se seca, y la flor se cae; porque el viento de Jehová sopló en ella: ciertamente hierba es el pueblo.

8 Sécase la hierba, cáese la flor: mas la palabra del Dios nuestro permanece para siempre.

9 Súbete sobre un monte alto, anunciadora de Sión; levanta fuertemente tu voz, anunciadora de Jerusalem; levántala, no temas; di á las ciudades de Judá: ­Veis aquí el Dios vuestro!

10 He aquí que el Señor Jehová vendrá con fortaleza, y su brazo se enseñoreará: he aquí que su salario viene con él, y su obra delante de su rostro.

11 Como pastor apacentará su rebaño; en su brazo cogerá los corderos, y en su seno los llevará; pastoreará suavemente las paridas.

12 ¿Quién midió las aguas con su puño, y aderezó los cielos con su palmo, y con tres dedos allegó el polvo de la tierra, y pesó los montes con balanza, y con peso los collados?

13 ¿Quién enseñó al espíritu de Jehová, ó le aconsejo enseñándole?

14 ¿A quién demandó consejo para ser avisado? ¿Quién le enseñó el camino del juicio, ó le enseñó ciencia, ó le mostró la senda de la prudencia?

15 He aquí que las naciones son reputadas como la gota de un acetre, y como el orín del peso: he aquí que hace desaparecer las islas como polvo.

16 Ni el Líbano bastará para el fuego, ni todos sus animales para el sacrificio.

17 Como nada son todas las gentes delante de él; y en su comparación serán estimadas en menos que nada, y que lo que no es.

18 ¿A qué pues haréis semejante á Dios, ó qué imagen le compondréis?

19 El artífice apareja la imagen de talla, el platero le extiende el oro, y le funde cadenas de plata.

20 El pobre escoge, para ofrecerle, madera que no se corrompa; búscase un maestro sabio, que le haga una imagen de talla que no se mueva.

21 ¿No sabéis? ¿no habéis oído? ¿nunca os lo han dicho desde el principio? ¿no habéis sido enseñados desde que la tierra se fundó?

22 El está asentado sobre el globo de la tierra, cuyos moradores son como langostas: él extiende los cielos como una cortina, tiéndelos como una tienda para morar:

23 El torna en nada los poderosos, y á los que gobiernan la tierra hace como cosa vana.

24 Como si nunca fueran plantados, como si nunca fueran sembrados, como si nunca su tronco hubiera tenido raíz en la tierra; así que sopla en ellos se secan, y el torbellino los lleva como hojarascas.

25 ¿A qué pues me haréis semejante, ó seré asimilado? dice el Santo.

26 Levantad en alto vuestros ojos, y mirad quién crió estas cosas: él saca por cuenta su ejército: á todas llama por sus nombres; ninguna faltará: tal es la grandeza de su fuerza, y su poder y virtud.

27 ¿Por qué dices, oh Jacob, y hablas tú, Israel: Mi camino es escondido de Jehová, y de mi Dios pasó mi juicio?

28 ¿No has sabido, no has oído que el Dios del siglo es Jehová, el cual crió los términos de la tierra? No se trabaja, ni se fatiga con cansancio, y su entendimiento no hay quien lo alcance.

29 El da esfuerzo al cansado, y multiplica las fuerzas al que no tiene ningunas.

30 Los mancebos se fatigan y se cansan, los mozos flaquean y caen:

31 Mas los que esperan á Jehová tendrán nuevas fuerzas; levantarán las alas como águilas, correrán, y no se cansarán, caminarán, y no se fatigarán.

1 *Jes. 35:3"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani",

sanoo teidän Jumalanne.

2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille

ja julistakaa sille,

että sen vaivanaika on päättynyt,

että sen velka on sovitettu,

sillä se on saanut Herran kädestä

kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

3 *Matt. 3:3; Mark. 1:3; Luuk. 1:76; Luuk. 3:4; Joh. 1:23Huutavan ääni kuuluu:

"Valmistakaa Herralle tie erämaahan,

tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

4 Kaikki laaksot korotettakoon,

kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon;

koleikot tulkoot tasangoksi

ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.

5 Herran kunnia ilmestyy:

kaikki liha saa sen nähdä.

Sillä Herran suu on puhunut."

6 *Job 14:2; Ps. 90:5; Ps. 102:12; Ps. 103:15; 1. Piet. 1:24; Jaak. 1:10Ääni sanoo: "Julista!"

Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?"

Kaikki liha on kuin ruoho,

ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,

kun Herran henkäys puhaltaa siihen.

Totisesti, ruohoa on kansa.

8 *Ps. 119:89; Matt. 5:18; Matt. 24:35; Luuk. 16:17; Luuk. 21:33Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle,

Siion, sinä ilosanoman tuoja;

korota voimakkaasti äänesi,

Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja.

Korota, älä pelkää,

sano Juudan kaupungeille:

"Katso, teidän Jumalanne!"

10 *Jes. 62:11; Ilm. 22:12Katso, Herra, Herra tulee voimallisena,

hänen käsivartensa vallitsee.

Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa,

hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

11 *Ps. 23:1; Ps. 80:2; Hes. 34:11,23; Hes. 37:24; Miika 7:14; Joh. 10:11,14Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa,

kokoaa karitsat käsivarrellensa

ja kantaa niitä sylissään,

johdattelee imettäviä lampaita.

12 *Job 38:5; Sananl. 30:4; Jes. 48:13Kuka on kourallaan mitannut vedet

ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat?

Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun,

puntarilla punninnut vuoret,

vaa’alla kukkulat?

13 *Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Kuka on Herran Henkeä ohjannut,

ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?

14 Kenen kanssa hän on neuvotellut,

joka olisi hänelle ymmärrystä antanut

ja opettanut oikean polun,

opettanut hänelle tiedon

ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?

15 *Ps. 62:10Katso, kansakunnat ovat

kuin pisara vesisangon uurteessa,

ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa.

Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.

16 Ei Libanon riittäisi polttopuiksi

eikä sen riista polttouhriksi.

17 Kaikki kansakunnat ovat

niinkuin ei mitään hänen edessään,

ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.

18 *Jes. 46:5; Ap. t. 17:29Keneenkä siis te vertaatte Jumalan,

ja minkä muotoiseksi te hänet teette?

19 *Jes. 44:12; Jer. 10:3Jumalankuvanko? — Sen valaa valaja,

ja kultaseppä kullalla päällystää,

sepittää sille hopeaketjut.

20 Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen,

se valitsee puun, joka ei lahoa,

hakee taitavan tekijän

pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.

21 Ettekö te tiedä, ettekö kuule,

eikö teille ole alusta asti ilmoitettu,

ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?

22 *Job 9:8; Ps. 104:2; Jes. 42:5; Jes. 44:24; Jes. 45:12Hän istuu korkealla maanpiirin päällä,

kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat;

hän levittää taivaan niinkuin harson,

pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

23 *Job 12:21; Ps. 107:40Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi,

saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.

24 Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt,

tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan,

niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat;

myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

25 "Keneenkä siis te vertaatte minut,

jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä.

26 *Ps. 147:4Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa:

kuka on nämä luonut?

Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina,

joka nimeltä kutsuu ne kaikki;

suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä:

ei yksikään jää häneltä pois.

27 Miksi sinä, Jaakob, sanot

ja sinä, Israel, puhut:

"Minun tieni on Herralta salassa,

minun oikeuteni on joutunut pois

minun Jumalani huomasta"?

28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut:

Herra on iankaikkinen Jumala,

joka on luonut maan ääret?

Ei hän väsy eikä näänny,

hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

29 Hän antaa väsyneelle väkeä

ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.

30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät,

nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;

31 *Ps. 25:3; Ps. 103:5mutta ne, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy.