1 EN el año que murió el rey Uzzías vi yo al Señor sentado sobre un trono alto y sublime, y sus faldas henchían el templo. 2 Y encima de él estaban serafines: cada uno tenía seis alas; con dos cubrían sus rostros, y con dos cubrían sus pies, y con dos volaban. 3 Y el uno al otro daba voces, diciendo: Santo, santo, santo, Jehová de los ejércitos: toda la tierra está llena de su gloria. 4 Y los quiciales de las puestas se estremecieron con la voz del que clamaba, y la casa se hinchió de humo. 5 Entonces dije: ­Ay de mí! que soy muerto; que siendo hombre inmundo de labios, y habitando en medio de pueblo que tiene labios inmundos, han visto mis ojos al Rey, Jehová de los ejércitos.

6 Y voló hacia mí uno de los serafines, teniendo en su mano un carbón encendido, tomado del altar con unas tenazas:

7 Y tocando con él sobre mi boca, dijo: He aquí que esto tocó tus labios, y es quitada tu culpa, y limpio tu pecado.

8 Después oí la voz del Señor, que decía: ¿A quién enviaré, y quién nos irá? Entonces respondí yo: Heme aquí, envíame á mí.

9 Y dijo: Anda, y di á este pueblo: Oid bien, y no entendáis; ved por cierto, mas no comprendáis.

10 Engruesa el corazón de aqueste pueblo, y agrava sus oídos, y ciega sus ojos; porque no vea con sus ojos, ni oiga con sus oídos, ni su corazón entienda, ni se convierta, y haya para él sanidad.

11 Y yo dije: ¿Hasta cuándo, Señor? Y respondió él: Hasta que las ciudades estén asoladas, y sin morador, ni hombre en las casas, y la tierra sea tornada en desierto;

12 Hasta que Jehová hubiere echado lejos los hombres, y multiplicare en medio de la tierra la desamparada.

13 Pues aun quedará en ella una décima parte, y volverá, bien que habrá sido asolada: como el olmo y como el alcornoque, de los cuales en la tala queda el tronco, así será el tronco de ella la simiente santa.

1 *Hes. 1:26; Dan. 7:9; Matt. 25:31; Joh. 12:41Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. 2 *2. Moos. 3:6; 1. Kun. 19:13Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. 3 *Ilm. 4:8Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat:

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot;

kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa".

4 *2. Moos. 40:34; 1. Kun. 8:10; Hes. 10:4; Ilm. 15:8Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.

5 *2. Moos. 33:20; Tuom. 6:22; Tuom. 13:22; Dan. 10:8Niin minä sanoin: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin." 6 Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, 7 *Jer. 1:9; Dan. 10:16ja kosketti sillä minun suutani sanoen: "Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu".

8 Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: "Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?" Minä sanoin: "Katso, tässä minä olen, lähetä minut". 9 *Hes. 12:2; Matt. 13:14; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Joh. 12:39; Ap. t. 28:25Niin hän sanoi: "Mene ja sano tälle kansalle:

'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö,

näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö'.

10 *5. Moos. 29:3; Room. 11:8Paaduta tämän kansan sydän,

koveta sen korvat,

sokaise sen silmät,

ettei se näkisi silmillään,

ei kuulisi korvillaan,

ei ymmärtäisi sydämellään

eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

11 Mutta minä sanoin:

"Kuinka kauaksi aikaa, Herra?"

Hän vastasi:

"Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi,

asumattomiksi,

ja talot tyhjiksi ihmisistä

ja pellot on hävitetty erämaaksi;

12 kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas

ja suuri autius tullut keskelle maata.

13 Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa,

niin hävitetään vielä sekin.

Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta

jää kaadettaessa kanto,

niin siitäkin:

se kanto on pyhä siemen."