1 OID esto, casa de Jacob, que os llamáis del nombre de Israel, los que salieron de las aguas de Judá, los que juran en el nombre de Jehová, y hacen memoria del Dios de Israel, mas no en verdad ni en justicia: 2 Porque de la santa ciudad se nombran, y en el Dios de Israel confían: su nombre, Jehová de los ejércitos. 3 Lo que pasó, ya antes lo dije; y de mi boca salió; publiquélo, hícelo presto, y vino á ser. 4 Porque conozco que eres duro, y nervio de hierro tu cerviz, y tu frente de metal, 5 Díjetelo ya días há; antes que viniese te lo enseñé, porque no dijeses: Mi ídolo lo hizo, mis estatuas de escultura y de fundición mandaron estas cosas. 6 Oístelo, vístelo todo; ¿y no lo anunciaréis vosotros? Ahora pues te he hecho oir nuevas y ocultas cosas que tú no sabías. 7 Ahora han sido criadas, no en días pasados; ni antes de este día las habías oído, porque no digas: He aquí que yo lo sabía. 8 Sí, nunca lo habías oído, ni nunca lo habías conocido; ciertamente no se abrió antes tu oreja; porque sabía que desleal habías de desobedecer, por tanto te llamé rebelde desde el vientre. 9 Por amor de mi nombre dilataré mi furor, y para alabanza mía te daré largas, para no talarte.

10 He aquí te he purificado, y no como á plata; hete escogido en horno de aflicción.

11 Por mí, por amor de mí lo haré, para que no sea amancillado mi nombre, y mi honra no la daré á otro.

12 Oyeme, Jacob, y tú, Israel, llamado de mí: Yo mismo, yo el primero, yo también el postrero.

13 Mi mano fundó también la tierra, y mi mano derecha midió los cielo con el palmo; en llamándolos yo, parecieron juntamente.

14 Juntaos todos vosotros, y oid. ¿Quién hay entre ellos que anuncie estas cosas? Jehová lo amó, el cual ejecutará su voluntad en Babilonia, y su brazo en los Caldeos.

15 Yo, yo hablé, y le llamé, y le traje; por tanto será prosperado su camino.

16 Allegaos á mí, oid esto; desde el principio no hablé en escondido; desde que la cosa se hizo, estuve allí: y ahora el Señor Jehová me envió, y su espíritu.

17 Así ha dicho Jehová, Redentor tuyo, el Santo de Israel: Yo Jehová Dios tuyo, que te enseña provechosamente, que te encamina por el camino que andas.

18 Ojalá miraras tú á mis mandamientos! fuera entonces tu paz como un río, y tu justicia como las ondas de la mar.

19 Fuera como la arena tu simiente, y los renuevos de tus entrañas como las pedrezuelas de ella; nunca su nombre fuera cortado, ni raído de mi presencia.

20 Salid de Babilonia, huid de entre los Caldeos; dad nuevas de esto con voz de alegría, publicadlo, llevadlo hasta lo postrero de la tierra: decid: Redimió Jehová á Jacob su siervo.

21 Y no tuvieron sed cuando los llevó por los desiertos; hízoles correr agua de la piedra: cortó la peña, y corrieron aguas.

22 No hay paz para los malos, dijo Jehová.

1 *Ps. 68:27; Jer. 4:2Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo,

te, joita kutsutaan Israelin nimellä

ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä,

jotka vannotte Herran nimeen

ja tunnustatte Israelin Jumalan,

mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa —

2 *Miika 3:11sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan

ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa,

jonka nimi on Herra Sebaot:

3 Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut,

minun suustani ne ovat lähteneet,

ja minä olen ne kuuluttanut.

Äkkiä minä panin ne täytäntöön,

ja ne tapahtuivat.

4 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:5; Jer. 6:28; Hes. 2:4; Hes. 3:7Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut,

että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,

5 niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen,

kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat,

ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt,

veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt".

6 Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea:

ettekö sitä tunnusta?

Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia,

salatuita, joita et ole tietänyt.

7 Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut,

ettet saattaisi sanoa: "Katso, jo minä ne tiesin!"

8 Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt,

ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut;

sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton

ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

9 Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen,

ylistykseni tähden minä hillitsen vihani,

etten sinua tuhoaisi.

10 *Sananl. 17:3Katso, minä olen sinua sulattanut,

hopeata saamatta,

minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.

11 *Jes. 42:8Itseni, itseni tähden minä sen teen;

sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!

Kunniaani en minä toiselle anna.

12 *Jes. 41:4; Jes. 43:10,13; Jes. 44:6; Jes. 46:4; Ilm. 1:8,17; Ilm. 21:6; Ilm. 22:13Kuule minua, Jaakob,

ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut:

Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen,

minä olen myös viimeinen.

13 *Ps. 33:9; Jes. 44:24; Hebr. 1:10Minun käteni on perustanut maan,

minun oikea käteni on levittänyt taivaan;

minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.

14 *Jes. 41:22; Jes. 44:28Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa —

kuka niistä muista on ilmoittanut tämän:

että hän, jota Herra rakastaa,

tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan,

on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.

15 Minä, minä olen puhunut,

minä olen hänet kutsunut,

olen hänet tuonut,

ja hän on menestynyt teillänsä.

16 *Jes. 45:19; Joh. 8:25; Joh. 18:20Lähestykää minua, kuulkaa tämä:

Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa;

kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä.

Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut

ynnä oman Henkensä.

17 *Ps. 25:12; Ps. 32:8Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,

Israelin Pyhä:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on,

johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18 *Ps. 81:14Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin,

niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta

ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

19 *1. Moos. 22:17; 1. Moos. 28:14sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka,

sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset,

sen nimi ei häviäisi,

ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

20 *Jes. 52:11; Jer. 50:8; Jer. 51:6,45; Ilm. 18:4Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta;

riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä,

viekää tieto siitä maan ääriin asti,

sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".

21 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; 5. Moos. 8:15; Ps. 78:15; Ps. 105:41; Ps. 114:8; 1. Kor. 10:4Eivät he janoa kärsineet,

kun hän heitä kuljetti erämaitten halki;

hän vuodatti heille vettä kalliosta,

hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.

22 *Jes. 57:21Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.