1 JUSTO eres tú, oh Jehová, aunque yo contigo dispute: hablaré empero juicios contigo. ¿Por qué es prosperado el camino de los impíos, y tienen bien todos los que se portan deslealmente? 2 Plantástelos, y echaron raíces; progresaron, é hicieron fruto; cercano estás tú en sus bocas, mas lejos de sus riñones. 3 Tu empero, oh Jehová, me conoces; vísteme, y probaste mi corazón para contigo: arráncalos como á ovejas para el degolladero, y señálalos para el día de la matanza. 4 ¿Hasta cuándo estará desierta la tierra, y marchita la hierba de todo el campo? Por la maldad de los que en ella moran, faltaron los ganados, y las aves; porque dijeron: No verá él nuestras postrimerías. 5 Si corriste con los de á pié, y te cansaron, ¿cómo contenderás con los caballos? Y si en la tierra de paz estabas quieto, ¿cómo harás en la hinchazón del Jordán? 6 Porque aun tus hermanos y la casa de tu padre, aun ellos se levantaron contra ti, aun ellos dieron voces en pos de ti. No los creas, cuando bien te hablaren. 7 He dejado mi casa, desamparé mi heredad, entregado he lo que amaba mi alma en manos de sus enemigos.

8 Fué para mí mi heredad como león en breña: contra mí dió su voz; por tanto la aborrecí.

9 ¿Esme mi heredad ave de muchos colores? ¿no están contra ella aves en derredor? Venid, reuníos, vosotras todas las bestias del campo, venid á devorarla.

10 Muchos pastores han destruído mi viña, hollaron mi heredad, tornaron en desierto y soledad mi heredad preciosa.

11 Fué puesta en asolamiento, y lloró sobre mí, asolada: fué asolada toda la tierra, porque no hubo hombre que mirase.

12 Sobre todos los lugares altos del desierto vinieron disipadores: porque la espada de Jehová devorará desde el un extremo de la tierra hasta el otro extremo: no habrá paz para ninguna carne.

13 Sembraron trigo, y segarán espinas; tuvieron la heredad, mas no aprovecharon nada: se avergonzarán de vuestros frutos, á causa de la ardiente ira de Jehová.

14 Así dijo Jehová contra todos mis malos vecinos, que tocan la heredad que hice poseer á mi pueblo Israel: He aquí que yo los arrancaré de su tierra, y arrancaré de en medio de ellos la casa de Judá.

15 Y será que, después que los hubiere arrancado, tornaré y tendré misericordia de ellos, y harélos volver cada uno á su heredad, y cada cual á su tierra.

16 Y será que, si cuidadosamente aprendieren los caminos de mi pueblo, para jurar en mi nombre, diciendo, Vive Jehová, así como enseñaron á mi pueblo á jurar por Baal; ellos serán prosperados en medio de mi pueblo.

17 Mas si no oyeren, arrancaré á la tal gente, sacándola de raíz, y destruyendo, dice Jehová.

1 *Job 21:7; Ps. 73:3; Hab. 1:13; Mal. 3:15Sinä, Herra, olet vanhurskas;

voisinko minä riidellä sinua vastaan?

Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on.

Miksi jumalattomain tie menestyy?

Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa?

2 *Jes. 29:13Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat;

he kasvavat, kantavat myös hedelmää.

Heidän suussansa sinä olet lähellä,

mutta kaukana heidän sisimmästään.

3 *Ps. 139:1Mutta sinä, Herra, tunnet minut;

sinä näet minut ja tutkit minun sydämeni,

millainen se on sinun edessäsi.

Tempaa heidät pois niinkuin lampaat teuraiksi

ja vihi heidät tapon päivää varten.

4 *Jes. 24:6; Jer. 4:25; Jer. 9:10Kuinka kauan täytyy maan surra

ja kaiken kedon ruohon kuivettua?

Eläimet ja linnut hukkuvat

siinä asuvaisten pahuuden tähden;

sillä nämä sanovat: "Ei tule hän näkemään

meidän loppuamme".

5 "Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset

ja ne sinut väsyttävät,

kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa?

Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa,

kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?

6 *Jer. 9:4Sillä omat veljesikin ja isäsi huone

ovat petolliset sinua kohtaan,

hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana.

Älä usko heitä,

vaikka he sinua ystävällisesti puhuttelevat.

7 Minä olen jättänyt huoneeni,

hyljännyt perintöosani;

olen antanut sieluni rakkaimman

hänen vihollistensa käsiin.

8 Hän, minun perintöosani,

oli minulle kuin leijona metsässä,

hän kiljui minua vastaan,

sentähden minä vihastuin häneen.

9 *Jes. 56:9Onko minun perintöosani kirjava petolintu,

jonka ympärillä on petolintuja?

Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet,

tuokaa ne ruualle.

10 Monet paimenet ovat turmelleet

minun viinitarhani,

tallanneet minun peltopalstani,

tehneet ihanan peltopalstani autioksi erämaaksi.

11 Se on tehty autioksi,

se suree minun edessäni autiona.

Koko maa on hävitetty,

sillä ei ollut ketään, joka olisi pannut sitä sydämelleen.

12 Kaikkien erämaan kalliokukkulain ylitse

tulivat hävittäjät,

sillä Herran miekka syö

maan toisesta äärestä hamaan toiseen;

ei pelastu mikään, mikä lihaa on.

13 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38; Miika 6:15; Hagg. 1:6He ovat kylväneet nisuja

ja niittäneet ohdakkeita;

ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti,

saamatta hyötyä.

Niinpä saakaa häpeä sadostanne

Herran vihan hehkun tähden."

14 Näin sanoo Herra kaikista minun pahoista naapureistani, jotka koskevat siihen perintöosaan, minkä minä olen antanut kansalleni Israelille: "Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastansa, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltänsä. 15 Mutta senjälkeen kuin minä olen temmannut heidät pois, minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, itsekunkin perintöosaansa ja itsekunkin maahansa. 16 *5. Moos. 6:13; 5. Moos. 10:20; Jer. 4:2; Ef. 2:19Ja jos he oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat minun nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää', niinkuin he opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan minun kansani keskeen. 17 Mutta jos he eivät kuule, niin minä tempaan pois ja hukutan sen kansan, sanoo Herra."