1 LA palabra que fué á Jeremías de Jehová, diciendo: 2 Levántate, y vete á casa del alfarero, y allí te haré oir mis palabras. 3 Y descendí á casa del alfarero, y he aquí que él hacía obra sobre la rueda. 4 Y el vaso que él hacía de barro se quebró en la mano del alfarero; y tornó é hízolo otro vaso, según que al alfarero pareció mejor hacerlo. 5 Entonces fué á mí palabra de Jehová, diciendo: 6 ¿No podré yo hacer de vosotros como este alfarero, oh casa de Israel, dice Jehová? He aquí que como el barro en la mano del alfarero, así sois vosotros en mi mano, oh casa de Israel. 7 En un instante hablaré contra gentes y contra reinos, para arrancar, y disipar, y destruir. 8 Empero si esas gentes se convirtieren de su maldad, de que habré hablado, yo me arrepentiré del mal que había pensado hacerles. 9 Y en un instante hablaré de la gente y del reino, para edificar y para plantar; 10 Pero si hiciere lo malo delante de mis ojos, no oyendo mi voz, arrepentiréme del bien que había determinado hacerle. 11 Ahora pues habla luego á todo hombre de Judá, y á los moradores de Jerusalem, diciendo: Así ha dicho Jehová: He aquí que yo dispongo mal contra vosotros, y trazo contra vosotros designios: conviértase ahora cada uno de su mal camino, y mejorad vuestros caminos y vuestras obras.

12 Y dijeron: Es por demás: porque en pos de nuestras imaginaciones hemos de ir, y hemos de hacer cada uno el pensamiento de su malvado corazón.

13 Por tanto, así dijo Jehová: Preguntad ahora á las gentes, quién tal haya oído. Gran fealdad ha hecho la virgen de Israel.

14 ¿Faltará la nieve del Líbano de la piedra del campo? ¿faltarán las aguas frías que corren de lejanas tierras?

15 Porque mi pueblo me ha olvidado, incensando á la vanidad, y hácenles tropezar en sus caminos, en las sendas antiguas, para que caminen por sendas, por camino no hollado;

16 Para poner su tierra en desolación, y en silbos perpetuos; todo aquel que pasare por ella se maravillará, y meneará su cabeza.

17 Como viento solano los esparciré delante del enemigo; mostraréles las espaldas, y no el rostro, en el día de su perdición.

18 Y dijeron: Venid, y tracemos maquinaciones contra Jeremías; porque la ley no faltará del sacerdote, ni consejo del sabio, ni palabra del profeta. Venid é hirámoslo de lengua, y no miremos á todas sus palabras.

19 Oh Jehová, mira por mí, y oye la voz de los que contienden conmigo.

20 ¿Dase mal por bien para que hayan cavado hoyo á mi alma? Acuérdate que me puse delante de ti para hablar bien por ellos, para apartar de ellos tu ira.

21 Por tanto, entrega sus hijos á hambre, y hazlos derramar por medio de la espada; y queden sus mujeres sin hijos, y viudas; y sus maridos sean puestos á muerte, y sus jóvenes heridos á cuchillo en la guerra.

22 Oigase clamor de sus casas, cuando trajeres sobre ellos ejército de repente: porque cavaron hoyo para prenderme, y á mis pies han escondido lazos.

23 Mas tú, oh Jehová, conoces todo su consejo contra mí para muerte; no perdones su maldad, ni borres su pecado de delante de tu rostro: y tropiecen delante de ti; haz así con ellos en el tiempo de tu furor.

1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: 2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani". 3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. 4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. 5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana: 6 *Jes. 45:9; Room. 9:21"Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. 7 *Jer. 1:10; Jer. 31:28Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; 8 *Hes. 18:21; Hes. 33:11; Joona 3:10mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. 9 Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; 10 mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. 11 *2. Kun. 17:13; Jer. 7:3; Jer. 25:5; Jer. 35:15Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne. 12 *Jes. 65:2; Jer. 2:25; Jer. 44:16Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'"

13 *Jer. 2:10; Hoos. 6:10Sentähden, näin sanoo Herra:

"Kysykää kansojen keskuudessa,

kuka on tämänkaltaista kuullut?

Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel.

14 Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi?

Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet,

kylmät, kuohuvaiset?

15 *Jer. 2:32; Jer. 3:21Mutta minun kansani on unhottanut minut,

he polttavat uhreja turhille jumalille.

Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä,

ikivanhoilla poluilla,

niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja,

raivaamatonta tietä.

16 *Jer. 19:8Niin he tekevät maansa kauhistukseksi,

ikuiseksi ivan vihellykseksi.

Jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu

ja pudistaa päätänsä.

17 *Jes. 27:8Niinkuin itätuuli minä hajotan heidät

vihollisen edessä;

minä näytän heille selkäni enkä kasvojani

heidän hätänsä päivänä."

18 *Hes. 7:26; Mal. 2:7Mutta he sanoivat: "Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan. Sillä ei laki lopu papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitansa."

19 Kuuntele sinä, Herra, minua

ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat.

20 *Ps. 35:12; Sananl. 17:13; Room. 12:17Onko hyvä pahalla kostettava,

sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan?

Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi

ja puhunut hyvää heidän puolestansa,

kääntääkseni pois sinun vihasi heistä.

21 *Ps. 109:10Sentähden jätä heidän lapsensa

nääntymään nälkään

ja anna heidät alttiiksi miekalle,

ja tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi,

heidän miehensä surmatkoon rutto,

ja heidän nuorukaisensa kaatakoon sodassa miekka.

22 Kuulukoon huuto heidän huoneistansa,

kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon.

Sillä he ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut

ja virittäneet salaa pauloja minun jaloilleni.

23 Mutta sinä, Herra, tiedät

kaikki heidän murha-aikeensa minua vastaan.

Älä anna anteeksi heidän rikostansa

äläkä pyyhi pois heidän syntiänsä kasvojesi edestä.

Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä.

Tee tämä heille vihasi aikana.