1 ASI me dijo Jehová: Ve, y cómprate un cinto de lino, y cíñelo sobre tus lomos, y no lo meterás en agua. 2 Y compré el cinto conforme á la palabra de Jehová, y púselo sobre mis lomos. 3 Y fué á mí segunda vez palabra de Jehová, diciendo: 4 Toma el cinto que compraste, que está sobre tus lomos, y levántate, y ve al Eufrates, y escóndelo allá en la concavidad de una peña. 5 Fuí pues, y escondílo junto al Eufrates, como Jehová me mandó. 6 Y sucedió que al cabo de muchos días me dijo Jehová: Levántate, y ve al Eufrates, y toma de allí el cinto que te mandé escondieses allá. 7 Entonces fuí al Eufrates, y cavé, y tomé el cinto del lugar donde lo había escondido; y he aquí que el cinto se había podrido; para ninguna cosa era bueno. 8 Y fué á mí palabra de Jehová, diciendo: 9 Así ha dicho Jehová: Así haré podrir la soberbia de Judá, y la mucha soberbia de Jerusalem, 10 A este pueblo malo, que no quieren oir mis palabras, que andan en las imaginaciones de su corazón, y se fueron en pos de dioses ajenos para servirles, y para encorvarse á ellos; y vendrá á ser como este cinto, que para ninguna cosa es bueno. 11 Porque como el cinto se junta á los lomos del hombre, así hice juntar á mí toda la casa de Israel y toda la casa de Judá, dice Jehová, para que me fuesen por pueblo y por fama, y por alabanza y por honra: empero no escucharon. 12 Les dirás pues esta palabra: Así ha dicho Jehová, Dios de Israel: Henchiráse de vino todo odre. Y ellos te dirán: ¿No sabemos que todo odre se henchirá de vino?

13 Entonces les has de decir: Así ha dicho Jehová: He aquí que yo lleno de embriaguez todos los moradores de esta tierra, y á los reyes de la estirpe de David que se sientan sobre su trono, y á los sacerdotes y profetas, y á todos los moradores de Jerusalem;

14 Y quebrantarélos el uno con el otro, los padres con los hijos juntamente, dice Jehová: no perdonaré, ni tendré piedad ni misericordia, para no destruirlos.

15 Escuchad y oid; no os elevéis: pues Jehová ha hablado.

16 Dad gloria á Jehová Dios vuestro, antes que haga venir tinieblas, y antes que vuestros pies tropiecen en montes de oscuridad, y esperéis luz, y os la torne sombra de muerte y tinieblas.

17 Mas si no oyereis esto, en secreto llorará mi alma á causa de vuestra soberbia; y llorando amargamente, se desharán mis ojos en lágrimas, porque el rebaño de Jehová fué cautivo.

18 Di al rey y á la reina: Humillaos, sentaos en tierra; porque la corona de vuestra gloria bajó de vuestras cabezas.

19 Las ciudades del mediodía fueron cerradas, y no hubo quien las abriese: toda Judá fué trasportada, trasportada fué toda ella.

20 Alzad vuestros ojos, y ved los que vienen del aquilón: ¿dónde está el rebaño que te fué dado, la grey de tu gloria?

21 ¿Qué dirás cuando te visitará? porque tu los enseñaste á ser príncipes y cabeza sobre ti. ¿No te tomarán dolores como á mujer que pare?

22 Cuando dijeres en tu corazón: ¿Por qué me ha sobrevenido esto? Por la enormidad de tu maldad fueron descubiertas tus faldas, fueron desnudos tus calcañares.

23 ¿Mudará el negro su pellejo, y el leopardo sus manchas? Así también podréis vosotros hacer bien, estando habituados á hacer mal.

24 Por tanto yo los esparciré, como tamo que pasa, al viento del desierto.

25 Esta es tu suerte, la porción de tus medidas de parte mía, dice Jehová; porque te olvidaste de mí, y confiaste en la mentira.

26 Yo pues descubriré también tus faldas delante de tu cara, y se manifestará tu ignominia.

27 Tus adulterios, tus relinchos, la maldad de tu fornicación sobre los collados: en el mismo campo vi tus abominaciones. ­Ay de ti, Jerusalem! ¿No serás al cabo limpia? ¿hasta cuándo todavía?

1 Näin sanoi Herra minulle: "Mene ja osta itsellesi liinainen vyö ja pane se kupeillesi, mutta älä anna sen tulla veteen". 2 Ja minä ostin vyön Herran sanan mukaan ja panin sen kupeilleni. 3 Sitten Herran sana tuli minulle toisen kerran, tämä sana: 4 "Ota vyö, jonka sinä ostit ja joka on kupeillasi, ja nouse, mene Eufratille ja kätke se siellä kallion koloon". 5 Ja minä menin ja kätkin sen Eufratiin, niinkuin Herra oli käskenyt minun tehdä. 6 Ja pitkän ajan kuluttua Herra sanoi minulle: "Nouse, mene Eufratille ja ota se vyö, jonka minä käskin sinun kätkeä sinne". 7 Niin minä menin Eufratille, kaivoin ja otin vyön siitä paikasta, johon olin sen kätkenyt; ja katso, vyö oli turmeltunut eikä kelvannut mihinkään.

8 Minulle tuli tämä Herran sana: 9 "Näin sanoo Herra: Samalla tavoin minä tuotan turmion Juudan ja Jerusalemin suurelle ylpeydelle. 10 Tämä paha kansa, joka ei tahdo kuulla minun sanojani, joka vaeltaa sydämensä paatumuksessa, seuraa muita jumalia, palvelee ja kumartaa niitä, tulee tämän vyön kaltaiseksi, joka ei mihinkään kelpaa. 11 *5. Moos. 26:19Sillä niinkuin vyö liittyy miehen kupeisiin, niin minä liitin koko Israelin heimon ja koko Juudan heimon itseeni, sanoo Herra, että se olisi minun kansani, minulle kunniaksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi; mutta he eivät totelleet.

12 Sentähden sano heille tämä sana: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen leili täytetään viinillä. Ja jos he sanovat sinulle: 'Emmekö me tietäisi, että jokainen leili täytetään viinillä?' 13 *Jer. 25:15; Hes. 23:33niin sano heille: Näin sanoo Herra: Katso, minä täytän kaikki tämän maan asukkaat, kuninkaat, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, papit ja profeetat ja kaikki Jerusalemin asukkaat päihtymyksellä. 14 *Jer. 6:21Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."

15 Kuulkaa, ottakaa korviinne,

älkää ylpeilkö, sillä Herra on puhunut.

16 *Ps. 44:20; Jes. 8:22; Jes. 59:9Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia,

ennenkuin tulee pimeä

ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä.

Silloin te odotatte valoa,

mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi,

tekee sen synkeydeksi.

17 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:2,16; Valit. 2:18Mutta ellette kuule tätä,

niin minun sieluni salassa itkee sellaista ylpeyttä,

itkee katkerasti,

ja minun silmäni vuotavat kyyneleitä,

kun Herran lauma viedään vankeuteen.

18 *Jer. 36:30; Valit. 5:16; Hes. 21:26"Sano kuninkaalle ja kuninkaan äidille:

Istukaa alhaiselle sijalle,

sillä pudonnut on päästänne teidän kunniankruununne.

19 Etelämaan kaupungit ovat suljetut,

eikä ole avaajaa;

koko Juuda on viety pakkosiirtolaisuuteen,

pakkosiirtolaisuuteen kaikki kansa.

20 Nostakaa silmänne ja katsokaa,

kuinka ne tulevat pohjoisesta.

Missä on lauma, joka oli sinun haltuusi annettu,

nuo sinun lampaasi, sinun kunniasi?

21 *Jer. 6:24Mitä sanot, kun hän panee sinulle päämiehiksi ne,

jotka olit ystäviksesi totutellut?

Eivätkö tuskat kourista sinua

niinkuin synnyttävää vaimoa?

22 *Jes. 47:2; Jer. 5:19; Jer. 16:10; Nah. 3:5Ja jos sanot sydämessäsi:

'Minkätähden on minulle näin käynyt?'

— suuren syntisi tähden

sinun liepeesi kohotettiin,

tehtiin väkivaltaa sinun kantapäillesi.

23 Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa

ja pantteri pilkkunsa?

Yhtä vähän te voitte tehdä hyvää,

te pahantekoon tottuneet.

24 *Job 21:18; Ps. 1:4Ja minä hajotan heidät kuin oljenkorret,

jotka lentävät erämaan tuulessa.

25 Tämä on sinun arpasi,

sinun mitattu osasi minulta, sanoo Herra,

koska olet unhottanut minut

ja luottanut valheeseen.

26 Niinpä minäkin nostan sinulta liepeet kasvojen yli,

ja sinun häpeäsi näkyy.

27 *Jer. 5:8; Hes. 22:9Sinun aviorikoksesi, hirnumisesi,

riettaan haureutesi,

sinun iljetyksesi kedon kukkuloilla

minä olen nähnyt.

Voi sinua, Jerusalem!

Et sinä puhdistu, et vielä pitkään aikaan."