1 Alabad al SEÑOR, invocad su Nombre; haced notorias sus obras en los pueblos.
2 Cantadle, decid salmos a él; hablad de todas sus maravillas.
3 Gloriaos en su Nombre santo; alégrese el corazón de los que buscan al SEÑOR.
4 Buscad al SEÑOR, y su fortaleza; buscad su rostro siempre.
5 Acordaos de sus maravillas que hizo, de sus prodigios y de los juicios de su boca,
6 oh vosotros , simiente de Abraham su siervo, hijos de Jacob, sus escogidos.
7 El es el SEÑOR nuestro Dios; en toda la tierra son sus juicios.
8 Se acordó para siempre de su alianza; de la palabra que mandó para mil generaciones,
9 la cual concertó con Abraham; y de su juramento a Isaac.
10 Y la estableció a Jacob por decreto, a Israel por pacto eterno,
11 diciendo: A ti te daré la tierra de Canaán por cordel de vuestra heredad.
12 Esto siendo ellos pocos hombres en número, y extranjeros en ella.
13 Y anduvieron de gente en gente, de un reino a otro pueblo.
14 No consintió que hombre los agraviase; y por causa de ellos castigó los reyes.
15 Diciendo : No toquéis a mis ungidos, ni hagáis mal a mis profetas.
16 Y llamó al hambre sobre la tierra, y quebrantó toda fuerza de pan.
17 Envió un varón delante de ellos, a José, que fue vendido por siervo.
18 Afligieron sus pies con grillos; en hierro fue puesta su alma.
19 Hasta la hora que llegó su palabra, el dicho del SEÑOR le purificó.
20 Envió el rey, y le soltó; el señor de los pueblos, y le desató.
21 Lo puso por señor de su casa, y por enseñoreador en toda su posesión;
22 para echar presos sus príncipes como él quisiese, y enseñó sabiduría a sus ancianos.
23 Después entró Israel en Egipto, y Jacob fue extranjero en la tierra de Cam.
24 Y multiplicó su pueblo en gran manera, y lo hizo más fuerte que sus enemigos.
25 Volvió el corazón de ellos para que aborreciesen a su pueblo, para que pensasen mal contra sus siervos.
26 Envió a su siervo Moisés, y a Aarón al cual escogió.
27 Puso en ellos las palabras de sus señales, y sus prodigios en la tierra de Cam.
28 Echó tinieblas, e hizo oscuridad; y no fueron rebeldes a su palabra.
29 Volvió sus aguas en sangre, y mató sus peces.
30 Engendró ranas su tierra, ranas en las camas de sus mismos reyes.
31 Dijo, y vinieron enjambres de moscas , y piojos en todo su término.
32 Volvió sus lluvias en granizo; en fuego de llamas en su tierra.
33 E hirió sus viñas y sus higueras, y quebró los árboles de su término.
34 Dijo, y vinieron langostas, y pulgón sin número;
35 y comieron toda la hierba de su tierra, y comieron el fruto de su tierra.
36 Hirió además a todos los primogénitos en su tierra, el principio de toda su fuerza.
37 Y los sacó con plata y oro; y no hubo en sus tribus enfermo.
38 Egipto se alegró en su salida; porque había caído sobre ellos su terror.
39 Extendió una nube por cubierta, y fuego para alumbrar la noche.
40 Pidieron, e hizo venir codornices; y de pan del cielo los sació.
41 Abrió la peña, y corrieron aguas; fluyeron por los secadales un río.
42 Porque se acordó de su santa palabra con Abraham su siervo.
43 Y sacó a su pueblo con gozo; con júbilo a sus escogidos.
44 Y les dio las tierras de los gentiles; y las labores de las naciones heredaron,
45 para que guardasen sus estatutos, y observasen sus leyes. Alelu-JAH.
1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
2 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
3 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
4 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
5 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
8 Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.
10 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
12 Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
13 joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.
14 Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
15 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.
16 Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,
17 hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.
18 Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
20 Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.
21 Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
22 pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
24 Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
25 Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
26 Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,
27 ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
28 Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
29 Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
31 Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.
32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
33 Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.
34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,
35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.
36 Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.
37 Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
38 Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.
39 Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
40 He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
42 Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
43 Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
44 Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,
45 ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!