Jó 9

1 Nyt Job sanoi: And Job made answer and said,
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan. Truly, I see that it is so: and how is it possible for a man to get his right before God?
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta. If a man was desiring to go to law with him, he would not be able to give him an answer to one out of a thousand questions.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon? He is wise in heart and great in strength: who ever made his face hard against him, and any good came of it?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu. It is he who takes away the mountains without their knowledge, overturning them in his wrath:
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat. Who is moving the earth out of its place, so that its pillars are shaking:
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon. Who gives orders to the sun, and it does not give its light; and who keeps the stars from shining.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli. By whose hand the heavens were stretched out, and who is walking on the waves of the sea:
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat. Who made the Bear and Orion, and the Pleiades, and the store-houses of the south:
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa. Who does great things not to be searched out; yes, wonders without number.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. See, he goes past me and I see him not: he goes on before, but I have no knowledge of him.
12 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot. If he puts out his hand to take, by whom may it be turned back? who may say to him, What are you doing?
13 mapa Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan? God's wrath may not be turned back; the helpers of Rahab were bent down under him.
14 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee. How much less may I give an answer to him, using the right words in argument with him?
15 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan -- Even if my cause was good, I would not be able to give an answer; I would make request for grace from him who was against me.
16 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä. If I had sent for him to be present, and he had come, I would have no faith that he would give ear to my voice.
17 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni. For I would be crushed by his storm, my wounds would be increased without cause.
18 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi. He would not let me take my breath, but I would be full of bitter grief.
19 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä. If it is a question of strength, he says, Here I am! and if it is a question of a cause at law, he says, Who will give me a fixed day?
20 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä. Though I was in the right, he would say that I was in the wrong; I have done no evil; but he says that I am a sinner.
21 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten? I have done no wrong; I give no thought to what becomes of me; I have no desire for life.
22 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä, It is all the same to me; so I say, He puts an end to the sinner and to him who has done no wrong together.
23 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka. If death comes suddenly through disease, he makes sport of the fate of those who have done no wrong.
24 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista. The land is given into the power of the evil-doer; the faces of its judges are covered; if not by him, then who has done it?
25 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan? My days go quicker than a post-runner: they go in flight, they see no good.
26 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä, They go rushing on like reed-boats, like an eagle dropping suddenly on its food.
27 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin. If I say, I will put my grief out of mind, I will let my face be sad no longer and I will be bright;
28 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan. I go in fear of all my pains; I am certain that I will not be free from sin in your eyes.
29 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle. You will not let me be clear of sin! why then do I take trouble for nothing?
30 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä! If I am washed with snow water, and make my hands clean with soap;
31 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin. Then you will have me pushed into the dust, so that I will seem disgusting to my very clothing.
32 For he is not a man as I am, that I might give him an answer, that we might come together before a judge.
33 There is no one to give a decision between us, who might have control over us.
34 Let him take away his rod from me and not send his fear on me:
35 Then I would say what is in my mind without fear of him; for there is no cause of fear in myself.