1 Een psalm van David, voor den opperzangmeester, op de Scheminith.2 Behoud, o HEERE; want de goedertierene ontbreekt, want de getrouwen zijn weinig geworden onder de mensenkinderen.3 Zij spreken valsheid, een ieder met zijn naaste, met vleiende lippen; zij spreken met een dubbel hart.4 De HEERE snijde af alle vleiende lippen, de grootsprekende tong.5 Die daar zeggen: Wij zullen de overhand hebben met onze tong; onze lippen zijn onze! Wie is heer over ons?6 Om de verwoesting der ellendigen, om het kermen der nooddruftigen, zal Ik nu opstaan, zegt de HEERE; Ik zal in behoudenis zetten, dien hij aanblaast.7 De redenen des HEEREN zijn reine redenen, zilver, gelouterd in een aarden smeltkroes, gezuiverd zevenmaal.8 Gij, HEERE, zult hen bewaren; Gij zult hen behoeden voor dit geslacht, tot in eeuwigheid. [ (Psalms 12:9) De goddelozen draven rondom, wanneer de snoodsten van des mensenkinderen verhoogd worden. ]

1 Laulunjohtajalle. Säestetään kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi. (H12:2)Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Ei ole enää luottamusta ihmisten kesken.2 (H12:3)Toinen toistaan he pettävät valhein, heidän kielensä on liukas, sydän vilppiä täynnä.3 (H12:3)Mykistä, Herra, kavalat kielet, vaienna ne, jotka kerskuvat:6 (H12:7)Herran sanat ovat todet ja puhtaat, kirkkaat kuin seitsemästi puhdistettu hopea, joka hohtavana juoksee sulattimesta.7 (H12:8)Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.8 (H12:9)Joka puolella jumalattomat rehentelevät, ja turmelus saa vallan.