1 Kuulkaa sana, jonka Herra on puhunut teitä vastaan, te Israelin heimo. 2 *3. Moos. 18:3; Jes. 47:13Näin sanoo Herra:

"Älkää totutelko itseänne pakanain menoon

älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä,

sillä pakanat niitä kauhistuvat.

3 *Jes. 40:19; Jes. 41:29; Jes. 44:9Sillä kansat noudattavat turhia jumalia;

sillä ne ovat puuta, joka hakataan metsästä

puusepän kätten tekemiä, työaseella tehtyjä.

4 Ne koristetaan hopealla ja kullalla

sekä kiinnitetään nauloilla ja vasaroilla,

niin etteivät ne horju.

5 *Ps. 115:5; Jes. 46:1,7Ne ovat kuin linnunpelätin kurkkumaalla,

eivät ne voi puhua;

kantamalla täytyy niitä kantaa,

sillä eivät ne voi astua.

Älkää peljätkö niitä,

sillä eivät ne voi pahaa tehdä;

mutta eivät ne myöskään voi tehdä hyvää.

6 *Ps. 86:8; Jer. 32:19Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra;

sinä olet suuri,

ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi.

7 *Ilm. 15:3Kuka ei sinua pelkäisi,

sinä kansojen kuningas?

Sillä siihen sinä olet arvollinen.

Sillä kaikissa kansojen viisaissa

ja kaikissa heidän valtakunnissansa

ei ole yhtäkään sinun vertaistasi.

8 *Hab. 2:18; Sak. 10:2He ovat kaikki tyynni järjettömiä, tyhmiä.

Turhain jumalien opettamista!

Ne ovat puuta,

9 *1. Kun. 10:22ohueksi taottua hopeata, joka tuodaan Tarsiista,

ja Uufaan kultaa,

taiturin ja kultasepän kätten tekoa.

Punasinistä ja punaista purppuraa on niiden puku.

Taitajain tekoa ovat ne kaikki.

10 *Nah. 1:5Mutta Herra on totinen Jumala;

hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas.

Hänen vihastansa vapisee maa,

ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa.

11 Sanokaa heille näin:

Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata,

ne katoavat maan päältä ja taivaan alta.

12 *1. Moos. 1:1,6; Jes. 45:12; Jer. 51:15Hän on tehnyt maan voimallansa,

vahvistanut maanpiirin viisaudellansa

ja levittänyt taivaat taidollansa.

13 *Ps. 135:7Kun hän jylisee, käy vetten pauhina taivaalla,

ja hän nostaa pilvet maan ääristä,

tekee salamat ja sateen

ja tuo tuulen sen säilytyspaikoista.

14 *Jes. 42:17; Jes. 45:16Järjetön on jokainen ihminen, tietoa vailla,

häpeän saa jokainen kultaseppä veistetystä kuvasta,

petosta on hänen valamansa kuva,

eikä niissä henkeä ole.

15 Turhuutta ne ovat, naurettavia tekeleitä;

kun niiden rangaistus tulee, ne hukkuvat.

16 *5. Moos. 4:19; 5. Moos. 32:9Näiden kaltainen ei ole hän,

joka on Jaakobin osa,

sillä hän on kaiken Luoja,

ja Israel on hänen perintösukunsa:

Herra Sebaot on hänen nimensä.

17 Kokoa tavarasi maasta pois,

sinä, joka piiritettynä istut.

18 Sillä näin sanoo Herra:

Katso, tällä haavaa minä linkoan pois maan asukkaat

ja ahdistan heitä, niin että saavat tarpeeksensa."

19 *Jer. 14:17; Miika 7:9Voi minua minun vammani tähden!

Kipeä on minun haavani;

mutta minä sanon:

Tämä on minun vaivani,

minun on se kannettava.

20 Minun telttani on hävitetty,

ja kaikki minun telttaköyteni ovat katkotut;

minun lapseni ovat lähteneet luotani,

eikä niitä enää ole.

Ei ole enää, kuka telttani pystyttäisi

ja nostaisi seinieni kankaan.

21 *Jer. 23:1Sillä paimenet olivat järjettömät

eivätkä etsineet Herraa;

sentähden he eivät menestyneet,

vaan koko heidän laumansa hajotettiin.

22 *Jer. 1:14; Jer. 9:11Ääni kuuluu!

Katso, se tulee, suuri pauhina pohjoisesta maasta,

tekemään Juudan kaupungit autioiksi,

aavikkosutten asunnoksi.

23 *Sananl. 16:9Minä tiedän, Herra,

ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa,

eikä miehen vallassa,

kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.

24 *Ps. 6:2; Ps. 38:2; Jer. 30:11; Jer. 46:28Kurita minua, Herra, mutta kohtuudella,

äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi.

25 *Ps. 79:6; Jes. 64:10Vuodata vihasi pakanain ylitse,

jotka eivät sinua tunne,

ja sukukuntain ylitse,

jotka eivät sinun nimeäsi avuksensa huuda.

Sillä he ovat syöneet Jaakobin,

ovat hänet syöneet ja lopettaneet,

ja tehneet autioksi hänen asuinsijansa.

1 Ouvi a palavra que o Senhor vos fala a vós, ó casa de Israel. 2 Assim diz o Senhor: Não aprendais o caminho dos gentios, nem vos espanteis dos sinais dos céus; porque com eles se atemorizam as nações.

3 Porque os costumes dos povos são vaidade;

pois corta-se do bosque um madeiro,

obra das mãos do artífice, feita com machado;

4 Com prata e com ouro o enfeitam,

com pregos e com martelos o firmam,

para que não se mova.

5 São como a palmeira, obra torneada,

porém não podem falar;

certamente são levados,

porquanto não podem andar.

Não tenhais receio deles,

pois não podem fazer mal,

nem tampouco têm poder de fazer bem.

6 Ninguém há semelhante a ti,

ó Senhor; tu és grande,

e grande o teu nome em poder.

7 Quem não te temeria a ti,

ó Rei das nações?

Pois isto só a ti pertence;

porquanto entre todos os sábios das nações,

e em todo o seu reino,

ninguém há semelhante a ti.

8 Mas eles todos se embruteceram e tornaram-se loucos;

ensino de vaidade é o madeiro.

9 Trazem prata batida de Társis e ouro de Ufaz,

trabalho do artífice,

e das mãos do fundidor;

fazem suas roupas de azul e púrpura;

obra de peritos são todos eles.

10 Mas o Senhor Deus é a verdade;

ele mesmo é o Deus vivo e o Rei eterno;

ao seu furor treme a terra,

e as nações não podem

suportar a sua indignação.

11 Assim lhes direis:

Os deuses que não fizeram

os céus e a terra

desaparecerão da terra e de

debaixo deste céu.

12 Ele fez a terra com o seu poder;

ele estabeleceu o mundo com a sua sabedoria,

e com a sua inteligência estendeu os céus.

13 Fazendo ele soar a sua voz,

logo há rumor de águas no céu,

e faz subir os vapores da extremidade da terra;

faz os relâmpagos para a chuva,

e dos seus tesouros faz sair o vento.

14 Todo o homem é embrutecido no seu conhecimento;

envergonha-se todo o

fundidor da sua imagem de escultura;

porque sua imagem fundida é mentira,

e nelas não há espírito.

15 Vaidade são, obra de enganos:

no tempo da sua visitação virão a perecer.

16 Não é semelhante a estes aquele que é a porção de Jacó;

porque ele é o que formou tudo,

e Israel é a vara da sua herança:

Senhor dos Exércitos é o seu nome.

17 Ajunta da terra a tua mercadoria,

ó tu que habitas em lugar sitiado.

18 Porque assim diz o Senhor:

Eis que desta vez arrojarei

como se fora com uma funda aos moradores da terra,

e os angustiarei,

para que venham a achá-lo, dizendo:

19 Ai de mim por causa do meu quebrantamento!

A minha chaga me causa grande dor;

e eu havia dito:

Certamente isto é

enfermidade que eu poderei suportar.

20 A minha tenda está destruída,

e todas as minhas cordas se romperam;

os meus filhos foram-se de mim,

e não existem;

ninguém há mais que estenda a minha tenda,

nem que levante as minhas cortinas,

21 Porque os pastores se embruteceram,

e não buscaram ao Senhor;

por isso não prosperaram,

e todos os seus rebanhos se espalharam.

22 Eis que vem uma voz de rumor,

grande tremor da terra do norte,

para fazer das cidades de Judá uma assolação,

uma morada de chacais.

23 Eu sei, ó Senhor,

que não é do homem o seu caminho;

nem do homem que caminha o

dirigir os seus passos.

24 Castiga-me, ó Senhor,

porém com juízo, não na tua ira,

para que não me reduzas a nada.

25 Derrama a tua indignação

sobre os gentios que não te conhecem,

e sobre as gerações que não invocam o teu nome;

porque devoraram a Jacó,

e devoraram-no e consumiram-no,

e assolaram a sua morada.