1 Ja minulle tuli tämä Herran sana: 2 *Hes. 16:8"Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra:

Minä muistan sinun nuoruutesi armauden,

morsiusaikasi rakkauden,

kuinka sinä seurasit minua erämaassa,

maassa, jossa ei kylvöä tehdä.

3 *Jaak. 1:18Herralle pyhitetty oli Israel,

hänen satonsa esikoinen.

Kaikki, jotka sitä söivät,

joutuivat syynalaisiksi;

onnettomuus kohtasi heitä,

sanoo Herra.

4 Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo

ja kaikki Israelin heimon sukukunnat.

5 *2. Kun. 17:15; Miika 6:3; Room. 1:21Näin sanoo Herra:

Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät,

koska he erkanivat kauas minusta

ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia

ja turhanpäiväisiksi tulivat.

6 *5. Moos. 8:15He eivät kysyneet: 'Missä on Herra,

joka toi meidät pois Egyptin maasta,

joka johdatti meitä erämaassa,

arojen ja kuilujen maassa,

kuivuuden ja synkeyden maassa,

maassa, jossa ei kukaan kulje

eikä yksikään ihminen asu?'

7 *Jer. 16:18Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmää ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani

ja teitte minun perintöosani kauhistukseksi.

8 *1. Sam. 2:12; 1. Sam. 12:21Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?'

Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet,

ja paimenet luopuivat minusta;

profeetat ennustivat Baalin nimessä

ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

9 Sentähden minä vielä käyn oikeutta

teidän kanssanne, sanoo Herra,

ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.

10 Menkää kittiläisten saarille katsomaan

ja lähettäkää Keedariin panemaan tarkoin merkille

ja katsomaan, onko senkaltaista tapahtunut.

11 *Ps. 106:20Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia,

vaikka ne eivät olekaan jumalia?

Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa

siihen, josta ei apua ole.

12 *5. Moos. 32:1; Jes. 1:2Hämmästykää tästä, te taivaat,

kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra.

13 *Ps. 36:10; Jer. 17:13; Joh. 4:13Sillä minun kansani on tehnyt

kaksinkertaisen synnin:

minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet,

ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä,

särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

14 Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt?

Minkätähden hän on joutunut saaliiksi?

15 *Jes. 5:29; Jer. 4:7Häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat,

antoivat äänensä kuulua;

ne tekivät hänen maansa autioksi,

hänen kaupunkinsa hävitettiin asujattomiksi.

16 *Jes. 19:13Myöskin noofilaiset ja tahpanheelaiset

pitivät sinun päälakeasi laitumenansa.

17 *Jer. 4:18Eikö tee tätä sinulle se,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa?

18 *Jes. 31:1Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin

juomaan Siihorin vettä?

Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin

juomaan Eufrat-virran vettä?

19 *Jes. 3:9; Hoos. 5:5Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen,

ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen;

niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

20 *Jes. 57:5; Jer. 3:6Sillä jo ammoisista ajoista

sinä olet särkenyt ikeesi,

katkaissut siteesi ja sanonut:

'En tahdo palvella'.

Sillä kaikilla korkeilla kukkuloilla

ja kaikkien viheriäin puitten alla

sinä porttona viruit.

21 *2. Moos. 15:17; Ps. 44:3; Ps. 80:9; Jes. 5:1; Matt. 21:33; Mark. 12:1; Luuk. 20:9Minä olin istuttanut sinut

jaloksi viiniköynnökseksi,

puhtaimmasta siemenestä;

kuinka olet muuttunut minulle

vieraan viinipuun villiköynnöksiksi?

22 Vaikka pesisit itsesi saippualla

ja käyttäisit paljon lipeätä,

saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni,

sanoo Herra, Herra.

23 Kuinka saatat sanoa:

'En ole saastuttanut itseäni,

en ole baaleja seurannut'!

Katso menoasi laaksossa,

huomaa, mitä olet tehnyt,

sinä nopea, nuori naaraskameli,

joka juokset sinne ja tänne;

24 sinä villiaasi,

erämaahan tottunut,

joka himossasi ilmaa ahmit!

Kuka hillitsee sen kiiman?

Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään;

sen löytää, kun tulee sen kuukausi.

25 *Jer. 18:11Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi

ja kurkkuasi janoiseksi.

Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei!

Sillä minä rakastan vieraita

ja niitä minä seuraan.'

26 Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä,

niin joutuu Israelin heimo häpeään,

se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat,

27 *Jer. 32:33he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni'

ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt'.

Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä

eivätkä kasvojansa;

mutta onnettomuutensa aikana he sanovat:

'Nouse ja pelasta meidät'.

28 *5. Moos. 32:37; Tuom. 10:14; Jer. 11:13Mutta missä ovat sinun jumalasi,

jotka olet itsellesi tehnyt?

Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut

onnettomuutesi aikana.

Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja,

on sinulla jumalia, Juuda.

29 Miksi riitelette minua vastaan?

Olettehan te kaikki luopuneet minusta,

sanoo Herra.

30 *1. Kun. 19:10; Jes. 1:5; Jer. 5:3; Jer. 17:23; Matt. 23:34Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne;

he eivät ole ottaneet kuritusta varteen.

Teidän miekkanne on syönyt teidän profeettojanne,

niinkuin hävittävä leijona.

31 Voi sukukuntaa — teitä!

Katsokaa Herran sanaa: olenko

minä ollut Israelille erämaa, pimeyden maa?

Miksi sanoo minun kansani:

'Me juoksemme valtoimina,

emme tule enää sinun tykösi'.

32 *Jer. 3:21Unhottaako neitsyt koristeensa,

morsian koruvyönsä?

Mutta minun kansani on unhottanut minut

epälukuisina päivinä.

33 Kuinka ovelasti sinä kuljet lempeä etsiessäsi!

Niinpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

34 Vaatteesi liepeetkin

ovat köyhien, viatonten veressä.

Et tavannut heitä murtautumasta sisälle,

mutta yhtäkaikki —!

35 Ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä olen syytön;

hänen vihansa on kaiketi kääntynyt minusta pois'.

Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi,

koska sinä sanot: 'En ole syntiä tehnyt'.

36 *2. Aik. 28:20; Jes. 30:3Kuinka niin kovin kiiruhdat vaihtamaan tiesi!

Egyptistäkin olet saava häpeän,

niinkuin olet häpeän saanut Assurista.

37 *2. Sam. 13:19Senkin tyköä olet lähtevä kädet pääsi päällä,

sillä Herra on hyljännyt ne, joihin sinä luotat,

ja heistä ei sinulle menestystä tule."

1 E veio a mim a palavra do Senhor, dizendo:

2 Vai, e clama aos ouvidos de Jerusalém, dizendo: Assim diz o Senhor: Lembro-me de ti, da piedade da tua mocidade, e do amor do teu noivado, quando me seguias no deserto, numa terra que não se semeava.

3 Então Israel era santidade para o Senhor,

e as primícias da sua novidade;

todos os que o devoravam eram tidos por culpados;

o mal vinha sobre eles, diz o Senhor.

4 Ouvi a palavra do Senhor, ó casa de Jacó, e todas as famílias da casa de Israel;

5 Assim diz o Senhor:

Que injustiça acharam vossos pais em mim,

para se afastarem de mim,

indo após a vaidade, e tornando-se levianos?

6 E não disseram: Onde está o Senhor,

que nos fez subir da terra do Egito,

que nos guiou através do deserto,

por uma terra árida, e de covas,

por uma terra de sequidão e sombra de morte,

por uma terra pela qual ninguém transitava,

e na qual não morava homem algum?

7 E eu vos introduzi numa terra fértil,

para comerdes o seu fruto e o seu bem;

mas quando nela entrastes contaminastes a minha terra,

e da minha herança fizestes uma abominação.

8 Os sacerdotes não disseram:

Onde está o Senhor?

E os que tratavam da lei não me conheciam,

e os pastores prevaricavam contra mim,

e os profetas profetizavam por Baal,

e andaram após o que é de nenhum proveito.

9 Portanto ainda contenderei convosco,

diz o Senhor;

e até com os filhos de

vossos filhos contenderei.

10 Pois, passai às ilhas de Quitim,

e vede; e enviai a Quedar,

e atentai bem,

e vede se jamais sucedeu coisa semelhante.

11 Houve alguma nação que trocasse os seus deuses,

ainda que não fossem deuses?

Todavia o meu povo trocou a

sua glória por aquilo que é

de nenhum proveito.

12 Espantai-vos disto, ó céus,

e horrorizai-vos!

Ficai verdadeiramente desolados,

diz o Senhor.

13 Porque o meu povo fez duas maldades:

a mim me deixaram,

o manancial de águas vivas,

e cavaram cisternas,

cisternas rotas, que não retêm águas.

14 Acaso é Israel um servo?

É ele um escravo nascido em casa?

Por que, pois, veio a ser presa?

15 Os filhos de leão rugiram sobre ele,

levantaram a sua voz;

e fizeram da sua terra uma desolação;

as suas cidades se queimaram,

e ninguém habita nelas.

16 Até os filhos de Nofe e de

Tafnes te quebraram o alto da cabeça.

17 Porventura não fizeste isto a ti mesmo,

deixando o Senhor teu Deus,

no tempo em que ele te guiava pelo caminho?

18 Agora, pois,

que te importa a ti o caminho do Egito,

para beberes as águas de Sior?

E que te importa a ti o caminho da Assíria,

para beberes as águas do rio?

19 A tua malícia te castigará,

e as tuas apostasias te repreenderão;

sabe, pois, e vê,

que mal e quão amargo é deixares ao Senhor teu Deus,

e não teres em ti o meu temor,

diz o Senhor Deus dos Exércitos.

20 Quando eu já há muito quebrava o teu jugo,

e rompia as tuas ataduras,

dizias tu: Nunca mais transgredirei;

contudo em todo o outeiro

alto e debaixo de toda a

árvore verde te andas

encurvando e prostituindo-te .

21 Eu mesmo te plantei como vide excelente,

uma semente inteiramente fiel;

como, pois,

te tornaste para mim uma

planta degenerada como vide estranha?

22 Por isso, ainda que te laves com salitre,

e amontoes sabão,

a tua iniquidade está gravada diante de mim,

diz o Senhor Deus.

23 Como dizes logo:

Não estou contaminada nem andei após os baalins?

Vê o teu caminho no vale,

conhece o que fizeste;

dromedária ligeira és,

que anda torcendo os seus caminhos.

24 Jumenta montês, acostumada ao deserto,

que, conforme o desejo da sua alma,

sorve o vento, quem a deteria no seu cio?

Todos os que a buscarem não se cansarão;

no mês dela a acharão.

25 Evita que o teu pé ande descalço,

e a tua garganta tenha sede.

Mas tu dizes: Não há esperança;

porque amo os estranhos, após eles andarei.

26 Como fica confundido o ladrão quando o apanham,

assim se confundem os da casa de Israel;

eles, os seus reis,

os seus príncipes,

e os seus sacerdotes, e os seus profetas,

27 Que dizem ao pau: Tu és meu pai;

e à pedra: Tu me geraste;

porque me viraram as costas,

e não o rosto;

mas no tempo da sua angústia dirão:

Levanta-te, e livra-nos.

28 Onde, pois, estão os teus deuses,

que fizeste para ti?

Que se levantem,

se te podem livrar no tempo da tua angústia;

porque os teus deuses, ó Judá,

são tão numerosos como as tuas cidades.

29 Por que contendeis comigo?

Todos vós transgredistes contra mim,

diz o Senhor.

30 Em vão castiguei os vossos filhos;

eles não aceitaram a correção;

a vossa espada devorou os

vossos profetas como um leão destruidor.

31 Oh geração!

Considerai vós a palavra do Senhor:

Porventura tenho eu sido para Israel um deserto?

Ou uma terra da mais espessa escuridão?

Por que, pois, diz o meu povo:

Temos determinado; não viremos mais a ti?

32 Porventura esquece-se a virgem dos seus enfeites,

ou a noiva dos seus adornos?

Todavia o meu povo se

esqueceu de mim por inumeráveis dias.

33 Por que ornamentas o teu caminho,

para buscares o amor?

Pois até às malignas

ensinaste os teus caminhos.

34 Até nas orlas dos teus

vestidos se achou o sangue

das almas dos inocentes e necessitados;

não cavei para achar,

pois se vê em todas estas coisas.

35 E ainda dizes: Eu estou inocente;

certamente a sua ira se desviou de mim.

Eis que entrarei em juízo contigo,

porquanto dizes: Não pequei.

36 Por que te desvias tanto,

mudando o teu caminho?

Também do Egito serás envergonhada,

como foste envergonhada da Assíria.

37 Também daquele sairás com as mãos sobre a tua cabeça;

porque o Senhor rejeitou a tua confiança,

e não prosperarás com eles.