1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: 2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani". 3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. 4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. 5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana: 6 *Jes. 45:9; Room. 9:21"Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. 7 *Jer. 1:10; Jer. 31:28Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; 8 *Hes. 18:21; Hes. 33:11; Joona 3:10mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. 9 Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; 10 mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. 11 *2. Kun. 17:13; Jer. 7:3; Jer. 25:5; Jer. 35:15Sano siis nyt Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. Kääntykää siis kukin pahalta tieltänne ja parantakaa vaelluksenne ja tekonne. 12 *Jes. 65:2; Jer. 2:25; Jer. 44:16Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'"

13 *Jer. 2:10; Hoos. 6:10Sentähden, näin sanoo Herra:

"Kysykää kansojen keskuudessa,

kuka on tämänkaltaista kuullut?

Ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel.

14 Luopuuko aukealta kalliolta Libanonin lumi?

Ehtyvätkö kaukaa virtaavat vedet,

kylmät, kuohuvaiset?

15 *Jer. 2:32; Jer. 3:21Mutta minun kansani on unhottanut minut,

he polttavat uhreja turhille jumalille.

Nämä ovat saaneet heidät kompastumaan teillänsä,

ikivanhoilla poluilla,

niin että he ovat joutuneet kulkemaan syrjäpolkuja,

raivaamatonta tietä.

16 *Jer. 19:8Niin he tekevät maansa kauhistukseksi,

ikuiseksi ivan vihellykseksi.

Jokainen, joka ohitse kulkee, kauhistuu

ja pudistaa päätänsä.

17 *Jes. 27:8Niinkuin itätuuli minä hajotan heidät

vihollisen edessä;

minä näytän heille selkäni enkä kasvojani

heidän hätänsä päivänä."

18 *Hes. 7:26; Mal. 2:7Mutta he sanoivat: "Tulkaa, pitäkäämme neuvoa Jeremiaa vastaan. Sillä ei laki lopu papilta, ei neuvo viisaalta eikä sana profeetalta. Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitansa."

19 Kuuntele sinä, Herra, minua

ja kuule, mitä minun vastustajani puhuvat.

20 *Ps. 35:12; Sananl. 17:13; Room. 12:17Onko hyvä pahalla kostettava,

sillä he ovat kaivaneet minulle kuopan?

Muista, kuinka minä olen seisonut sinun edessäsi

ja puhunut hyvää heidän puolestansa,

kääntääkseni pois sinun vihasi heistä.

21 *Ps. 109:10Sentähden jätä heidän lapsensa

nääntymään nälkään

ja anna heidät alttiiksi miekalle,

ja tulkoot heidän vaimonsa lapsettomiksi ja leskiksi,

heidän miehensä surmatkoon rutto,

ja heidän nuorukaisensa kaatakoon sodassa miekka.

22 Kuulukoon huuto heidän huoneistansa,

kun sinä äkkiä tuot heidän kimppuunsa rosvojoukon.

Sillä he ovat kaivaneet kuopan pyydystääkseen minut

ja virittäneet salaa pauloja minun jaloilleni.

23 Mutta sinä, Herra, tiedät

kaikki heidän murha-aikeensa minua vastaan.

Älä anna anteeksi heidän rikostansa

äläkä pyyhi pois heidän syntiänsä kasvojesi edestä.

Kaatukoot he sinun kasvojesi edessä.

Tee tämä heille vihasi aikana.

1 A palavra do Senhor, que veio a Jeremias, dizendo:

2 Levanta-te, e desce à casa do oleiro, e lá te farei ouvir as minhas palavras.

3 E desci à casa do oleiro, e eis que ele estava fazendo a sua obra sobre as rodas, 4 Como o vaso, que ele fazia de barro, quebrou-se na mão do oleiro, tornou a fazer dele outro vaso, conforme o que pareceu bem aos olhos do oleiro fazer.

5 Então veio a mim a palavra do Senhor, dizendo:

6 Não poderei eu fazer de vós como fez este oleiro, ó casa de Israel? diz o Senhor. Eis que, como o barro na mão do oleiro, assim sois vós na minha mão, ó casa de Israel. 7 No momento em que falar contra uma nação, e contra um reino para arrancar, e para derrubar, e para destruir, 8 Se a tal nação, porém, contra a qual falar se converter da sua maldade, também eu me arrependerei do mal que pensava fazer-lhe. 9 No momento em que falar de uma nação e de um reino, para edificar e para plantar, 10 Se fizer o mal diante dos meus olhos, não dando ouvidos à minha voz, então me arrependerei do bem que tinha falado que lhe faria. 11 Ora, pois, fala agora aos homens de Judá, e aos moradores de Jerusalém, dizendo: Assim diz o Senhor: Eis que estou forjando mal contra vós; e projeto um plano contra vós; convertei-vos, pois, agora cada um do seu mau caminho, e melhorai os vossos caminhos e as vossas ações. 12 Mas eles dizem: Não há esperança, porque andaremos segundo as nossas imaginações; e cada um fará segundo o propósito do seu mau coração.

13 Portanto, assim diz o Senhor:

Perguntai agora entre os gentios quem ouviu tal coisa?

Coisa mui horrenda fez a virgem de Israel.

14 Porventura a neve do Líbano

deixará a rocha do campo ou

esgotar-se-ão as águas

frias que correm de terras estranhas?

15 Contudo o meu povo se tem esquecido de mim,

queimando incenso à vaidade,

que os fez tropeçar nos seus caminhos,

e nas veredas antigas,

para que andassem por veredas afastadas,

não aplainadas;

16 Para fazerem da sua terra

objeto de espanto e de perpétuos assobios;

todo aquele que passar por ela se espantará,

e meneará a sua cabeça;

17 Com vento oriental os espalharei diante do inimigo;

mostrar-lhes-ei as costas e não o rosto,

no dia da sua perdição.

18 Então disseram: Vinde, e maquinemos projetos contra Jeremias; porque não perecerá a lei do sacerdote, nem o conselho do sábio, nem a palavra do profeta; vinde e firamo-lo com a língua, e não atendamos a nenhuma das suas palavras.

19 Olha para mim, Senhor,

e ouve a voz dos que contendem comigo.

20 Porventura pagar-se-á mal por bem?

Pois cavaram uma cova para a minha alma.

Lembra-te de que eu compareci à tua presença,

para falar a favor deles,

e para desviar deles a tua indignação;

21 Portanto entrega seus filhos à fome,

e entrega-os ao poder da espada,

e sejam suas mulheres roubadas dos filhos,

e fiquem viúvas;

e seus maridos sejam feridos de morte,

e os seus jovens sejam

feridos à espada na peleja.

22 Ouça-se o clamor de suas casas,

quando de repente trouxeres uma tropa sobre eles.

Porquanto cavaram uma cova

para prender-me e armaram laços aos meus pés.

23 Mas tu, ó Senhor,

sabes todo o seu conselho contra mim para matar-me;

não perdoes a sua maldade,

nem apagues o seu pecado de diante da tua face;

mas tropecem diante de ti;

trata-os assim no tempo da tua ira.