1 *Jes. 13:1Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.

2 "Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa,

nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko.

Sanokaa: Baabel on valloitettu,

Beel on joutunut häpeään,

kauhistunut on Merodak;

sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään,

kauhistuneet ovat sen kivijumalat.

3 *Jer. 9:10Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta

ja tekee sen maan autioksi,

niin ettei siellä asukasta ole:

niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.

4 *Jer. 3:18,21; Jer. 31:9Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra,

tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa;

he kulkevat itkien lakkaamatta

ja etsivät Herraa, Jumalaansa.

5 Siionia he kysyvät,

sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa!

He liittyvät Herran kanssa

iankaikkiseen liittoon,

jota ei pidä unhotettaman.

6 Kadonnut lammaslauma oli minun kansani.

Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan

eksyttäville vuorille;

he kulkivat vuorelta kukkulalle,

unhottivat lepopaikkansa.

7 *Jer. 2:3; Jer. 40:3Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä,

ja heidän vihollisensa sanoivat:

'Emme joudu syynalaisiksi'.

Sillä he olivat tehneet syntiä

Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta,

Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.

8 *Jes. 48:20; Jer. 51:6,45; Ilm. 18:4Paetkaa Baabelista,

lähtekää pois kaldealaisten maasta,

ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.

9 Sillä katso, minä herätän

ja tuon Baabelia vastaan

suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta,

ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan.

Sieltäkäsin se valloitetaan;

heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin,

joka ei tyhjänä palaja.

10 Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi,

kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.

11 Iloitkaa vain, riemuitkaa vain,

te minun perintöosani riistäjät,

hypelkää kuin puiva hieho,

ja hirnukaa kuin orhit:

12 kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään,

synnyttäjänne saa hävetä.

Katso, pakanakansoista vihoviimeinen!

Erämaa, kuiva maa ja aromaa!

13 *Jer. 25:12; Jer. 49:17Herran vihan tähden se on oleva asumaton,

aivan autio.

Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu

ja viheltää kaikille sen haavoille.

14 Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan. 15 *Ps. 137:8; Ilm. 18:2,6Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt. 16 Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.

17 *2. Kun. 17:5; 2. Kun. 25:1Eksynyt lammas on Israel,

leijonat ovat sen eksyksiin saaneet.

Ensiksi Assurin kuningas söi sen,

ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas,

kalusi sen luut.

18 Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta. 19 *Jer. 29:10; Dan. 9:2; Miika 7:14Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa. 20 *Dan. 9:24Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.

21 Käy Merataimin*Nimi merkitsee: kaksoiskapina. maan kimppuun ja Pekodin*Nimi merkitsee: rangaistus. Molemmat vertauskuvallisia Kaldean nimityksiä. asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä. 22 Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!

23 *Jer. 51:20Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara,

joka löi koko maanpiiriä!

Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi

kansojen seassa!

24 Minä viritin sinulle pyydyksen,

ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi.

Sinut tavattiin ja otettiin kiinni,

sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.

25 Herra avasi asehuoneensa

ja toi ulos vihansa aseet.

Sillä Herra, Herra Sebaot,

on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.

26 Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä,

avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on,

läjään niinkuin lyhteet.

Vihkikää se tuhon omaksi,

älköön siitä tähdettä jääkö.

27 Hävittäkää kaikki sen härät,

astukoot ne teurastettaviksi.

Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut,

heidän rangaistuksensa aika.

28 *Jer. 51:11Kuule! Pakenevia ja pakolaisia

tulee Baabelin maasta Siioniin

ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa,

kostoa Hänen temppelinsä puolesta.

29 Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan,

kaikki jousenjännittäjät:

leiriytykää sen ympärille,

älköön pääskö pakoon ainoakaan.

Maksakaa sille sen tekojen mukaan;

kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin.

Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.

30 *Jer. 49:26Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat

sen kaduilla,

ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä,

sanoo Herra.

31 Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä,

sanoo Herra, Herra Sebaot,

sillä sinun päiväsi on tullut,

sinun rangaistuksesi aika.

32 Ylpeä kompastuu ja kaatuu,

eikä ole hänen nostajaansa.

Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen,

ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.

33 Näin sanoo Herra Sebaot:

Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet,

ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni,

he eivät tahdo päästää heitä irti.

34 *Jes. 14:7Mutta heidän lunastajansa on väkevä,

Herra Sebaot on hänen nimensä.

Hän ajaa heidän asiansa,

tuo rauhan maan päälle,

mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.

35 Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra,

ja Baabelin asukasten kimppuun,

sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!

36 Miekka valhettelijain kimppuun,

ja he typertyvät!

Miekka sen sankarien kimppuun,

ja he kauhistuvat!

37 Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun

ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä,

ja he muuttuvat naisiksi!

Miekka sen aarteiden kimppuun,

ja ne ryöstetään!

38 Helle sen vetten kimppuun,

ja ne kuivuvat!

Sillä se on jumalankuvien maa,

ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.

39 *Jes. 13:19; Jes. 34:14Sentähden tulevat sen asukkaiksi

erämaan ulvojat ja ulisijat,

ja kamelikurjet siellä asustavat.

Ei sitä ikinä enää asuta,

autioksi jää se polvesta polveen.

40 *Jer. 49:18Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.

41 *Jes. 13:17; Jer. 6:22Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä. 42 He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel. 43 Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen. 44 *Jer. 49:19Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni? 45 Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden. 46 Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."

1 A palavra que falou o Senhor contra a Babilônia, contra a terra dos caldeus, por intermédio de Jeremias, o profeta.

2 Anunciai entre as nações;

e fazei ouvir, e arvorai um estandarte,

fazei ouvir, não encubrais;

dizei: Tomada está Babilônia,

confundido está Bel,

espatifado está Merodaque,

confundidos estão os seus ídolos,

e quebradas estão as suas imagens.

3 Porque subiu contra ela uma nação do norte, que fará da sua terra uma solidão, e não haverá quem nela habite; tanto os homens como os animais fugiram, e se foram. 4 Naqueles dias, e naquele tempo, diz o Senhor, os filhos de Israel virão, eles e os filhos de Judá juntamente; andando e chorando virão, e buscarão ao Senhor seu Deus. 5 Pelo caminho de Sião perguntarão, para ali voltarão os seus rostos, dizendo: Vinde, e unamo-nos ao Senhor, numa aliança eterna que nunca será esquecida. 6 Ovelhas perdidas têm sido o meu povo, os seus pastores as fizeram errar, para os montes as desviaram; de monte para outeiro andaram, esqueceram-se do lugar do seu repouso. 7 Todos os que as achavam as devoravam, e os seus adversários diziam: Culpa nenhuma teremos; porque pecaram contra o Senhor, a morada da justiça, sim, o Senhor, a esperança de seus pais.

8 Fugi do meio de Babilônia, e saí da terra dos caldeus, e sede como os bodes diante do rebanho. 9 Porque eis que eu suscitarei e farei subir contra a Babilônia uma congregação de grandes nações da terra do norte, e se prepararão contra ela; dali será tomada; as suas flechas serão como as de valente herói, nenhuma tornará sem efeito.

10 A Caldeia servirá de presa; todos os que a saquearam serão fartos, diz o Senhor.

11 Porquanto vos alegrastes,

e vos regozijastes,

ó saqueadores da minha herança,

porquanto vos engordastes como novilha no pasto,

e mugistes como touros.

12 Será mui confundida vossa mãe,

ficará envergonhada a que vos deu à luz;

eis que ela será a última das nações,

um deserto, uma terra seca e uma solidão.

13 Por causa do furor do Senhor não será habitada,

antes se tornará em total assolação;

qualquer que passar por Babilônia se espantará,

assobiará por todas as suas pragas.

14 Ordenai-vos contra Babilônia ao redor,

todos os que armais arcos;

atirai-lhe, não poupeis as flechas,

porque pecou contra o Senhor.

15 Gritai contra ela ao redor,

ela já se submeteu;

caíram seus fundamentos,

estão derrubados os seus muros;

porque esta é a vingança do Senhor;

vingai-vos dela; como ela fez,

assim lhe fazei.

16 Arrancai de Babilônia o que semeia,

e o que leva a foice no tempo da sega;

por causa da espada

aflitiva virar-se-á cada um para o seu povo,

e fugirá cada um para a sua terra.

17 Cordeiro desgarrado é Israel; os leões o afugentaram; o primeiro a devorá-lo foi o rei da Assíria; e, por último Nabucodonosor, rei de Babilônia, lhe quebrou os ossos. 18 Portanto, assim diz o Senhor dos Exércitos, Deus de Israel: Eis que castigarei o rei de Babilônia, e a sua terra, como castiguei o rei da Assíria. 19 E farei tornar Israel para a sua morada, e ele pastará no Carmelo e em Basã; e fartar-se-á a sua alma no monte de Efraim e em Gileade. 20 Naqueles dias, e naquele tempo, diz o Senhor, buscar-se-á a maldade de Israel, e não será achada; e os pecados de Judá, mas não se acharão; porque perdoarei os remanescentes que eu deixar.

21 Sobe contra a terra de Merataim,

sim, contra ela,

e contra os moradores de Pecode;

assola e inteiramente destrói tudo após eles,

diz o Senhor,

e faze conforme tudo o que te mandei.

22 Estrondo de batalha há na terra,

e de grande destruição.

23 Como foi cortado e quebrado o martelo de toda a terra!

Como se tornou Babilônia

objeto de espanto entre as nações!

24 Laços te armei, e também foste presa,

ó Babilônia, e tu não o soubeste;

foste achada, e também apanhada;

porque contra o Senhor te entremeteste.

25 O Senhor abriu o seu depósito,

e tirou os instrumentos da sua indignação;

porque o Senhor Deus dos Exércitos,

tem uma obra a realizar na terra dos caldeus.

26 Vinde contra ela dos confins da terra,

abri os seus celeiros;

fazei dela montões de ruínas,

e destruí-a de todo; nada lhe fique de sobra.

27 Matai a todos os seus novilhos,

desçam a matança. Ai deles,

porque veio o seu dia,

o tempo do seu castigo!

28 Eis a voz dos que fugiram e escaparam da terra de Babilônia, para anunciarem em Sião a vingança do Senhor nosso Deus, a vingança do seu templo.

29 Convocai contra Babilônia os flecheiros, a todos os que armam arcos; acampai-vos contra ela em redor, ninguém escape dela; pagai-lhe conforme a sua obra, conforme tudo o que fez, fazei-lhe; porque se houve arrogantemente contra o Senhor, contra o Santo de Israel. 30 Portanto, cairão os seus jovens nas suas ruas; e todos os seus homens de guerra serão desarraigados naquele dia, diz o Senhor.

31 Eis que eu sou contra ti,

ó soberbo, diz o Senhor Deus dos Exércitos;

porque veio o teu dia,

o tempo em que te hei de castigar.

32 Então tropeçará o soberbo,

e cairá, e ninguém haverá que o levante;

e porei fogo nas suas cidades,

o qual consumirá todos os seus arredores.

33 Assim diz o Senhor dos Exércitos: Os filhos de Israel e os filhos de Judá foram oprimidos juntamente; e todos os que os levaram cativos os retiveram, não os quiseram soltar. 34 Mas o seu Redentor é forte, o Senhor dos Exércitos é o seu nome; certamente pleiteará a causa deles, para dar descanso à terra, e inquietar os moradores de Babilônia.

35 A espada virá sobre os caldeus,

diz o Senhor,

e sobre os moradores de Babilônia,

e sobre os seus príncipes,

e sobre os seus sábios.

36 A espada virá sobre os mentirosos,

e ficarão insensatos;

a espada virá sobre os seus poderosos,

e desfalecerão.

37 A espada virá sobre os seus cavalos,

e sobre os seus carros,

e sobre toda a mistura de povos,

que está no meio dela;

e tornar-se-ão como mulheres;

a espada virá sobre os seus tesouros,

e serão saqueados.

38 Cairá a seca sobre as suas águas,

e secarão;

porque é uma terra de imagens esculpidas,

e pelos seus ídolos andam enfurecidos.

39 Por isso habitarão nela as feras do deserto, com os animais selvagens das ilhas; também habitarão nela as avestruzes; e nunca mais será povoada, nem será habitada de geração em geração. 40 Como quando Deus subverteu a Sodoma e a Gomorra, e as suas cidades vizinhas, diz o Senhor, assim ninguém habitará ali, nem morará nela filho de homem.

41 Eis que um povo vem do norte;

uma grande nação e muitos

reis se levantarão dos extremos da terra.

42 Armam-se de arco e lança;

eles são cruéis, e não têm piedade;

a sua voz bramará como o mar,

e sobre cavalos cavalgarão,

todos postos em ordem como um homem para a batalha,

contra ti, ó filha de Babilônia.

43 O rei de Babilônia ouviu a sua fama,

e desfaleceram as suas mãos;

a angústia se apoderou dele,

dores como da que está de parto.

44 Eis que ele como leão subirá da enchente do Jordão, contra a morada forte, porque num momento o farei correr dali; e quem é o escolhido que porei sobre ela? Porque quem é semelhante a mim, e quem me fixará o tempo? E quem é o pastor que poderá permanecer perante mim? 45 Portanto ouvi o conselho do Senhor, que ele decretou contra Babilônia, e os seus desígnios que intentou contra a terra dos caldeus: certamente os pequenos do rebanho os arrastarão; certamente ele assolará as suas moradas sobre eles. 46 Ao estrondo da tomada de Babilônia estremeceu a terra; e o grito se ouviu entre as nações.