1 *1. Aik. 25:1Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Daavidin virsi.

2 *Ps. 17:3Minä sanoin: "Minä pidän vaelluksestani vaarin,

etten kielelläni syntiä tekisi.

Minä pidän suustani vaarin ja suistan sen,

niin kauan kuin jumalaton on minun edessäni."

3 *Ps. 38:14,18Minä olin vaiti, olin ääneti,

en puhunut siitä, mikä hyvä on;

mutta minun tuskani yltyi.

4 *Ps. 119:53Minun sydämeni hehkui minun rinnassani;

kun minä huokailin, syttyi minussa tuli,

ja niin minä kielelläni puhuin.

5 *Ps. 90:12Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani,

ja mikä minun päivieni mitta on,

että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.

6 *Job 14:1; Job 16:22; Ps. 62:10; Ps. 90:5; Ps. 144:4Katso, kämmenen leveydeksi

sinä teit minun päiväni,

ja minun elämäni on sinun edessäsi

niinkuin ei mitään.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset,

kuinka lujina seisokootkin. Sela.

7 *Job 8:9; Job 14:2; Saarn. 2:18,21; Saarn. 5:13,15; Luuk. 12:20Varjona vain ihminen vaeltaa,

turhaan vain he touhuavat,

kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.

8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?

Sinuun minä panen toivoni.

9 Päästä minut kaikista synneistäni,

älä pane minua houkkain pilkaksi.

10 *Ps. 38:14Minä vaikenen enkä suutani avaa;

sillä sinä sen teit.

11 Käännä vitsauksesi minusta pois,

sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

12 *Ps. 6:8Kun sinä ihmistä synnin tähden

rangaistuksilla kuritat,

kulutat sinä hänen kauneutensa

niinkuin koinsyömän.

Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

13 *1. Moos. 47:9; 3. Moos. 25:23; 1. Aik. 29:15; Ps. 119:19; Hebr. 11:13; 1. Piet. 2:11Kuule minun rukoukseni, Herra,

ota korviisi minun huutoni.

Älä ole kuuro minun kyyneleilleni;

sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi,

vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.

14 *Job 7:16; Job 10:20; Job 14:6Käännä pois katseesi minusta,

että minä ilostuisin,

ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.

Ao mestre de canto, Jedutum. Salmo de Davi

1 Eu disse: Guardarei os meus caminhos para não pecar com a minha língua;

guardarei a boca

com um freio,

enquanto o ímpio

estiver diante

de mim.

2 Com o silêncio fiquei mudo;

calava-me mesmo acerca do bem,

e a minha dor se agravou.

3 Esquentou-se-me o coração dentro de mim;

enquanto eu meditava se acendeu um fogo;

então falei

com a minha

língua:

4 Faze-me conhecer, Senhor, o meu fim,

e a medida dos meus dias qual é,

para que

eu sinta quanto

sou frágil.

5 Eis que fizeste os meus dias como a palmos;

o tempo

da minha vida é como nada diante de ti;

na verdade, todo homem,

por mais firme

que esteja,

é totalmente vaidade.

(Selá.)

6 Na verdade, todo homem anda numa vã aparência;

na verdade, em vão se inquietam;

amontoam riquezas,

e não sabem

quem as levará.

7 Agora, pois, Senhor,

que espero eu? A minha esperança está em ti.

8 Livra-me de todas as minhas transgressões;

não me faças

o opróbrio

dos loucos.

9 Emudeci; não abro a minha boca,

porquanto tu o fizeste.

10 Tira de sobre mim a tua praga;

estou desfalecido

pelo golpe da tua mão.

11 Quando castigas o homem,

com repreensões por causa da iniquidade,

fazes com

que a sua beleza se consuma como a traça;

assim todo

homem é vaidade.

(Selá.)

12 Ouve, Senhor, a minha oração,

e inclina os teus ouvidos ao meu clamor;

não te cales perante as minhas lágrimas,

porque sou um

estrangeiro contigo

e peregrino,

como todos os

meus pais.

13 Poupa-me, até que tome alento,

antes que me vá,

e não seja

mais.