1 Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 *Ps. 49:5; Matt. 13:35Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 *Ps. 44:2Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 *2. Moos. 20:1; 5. Moos. 4:9; 5. Moos. 6:6; Hes. 20:10Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3,5; 2. Moos. 34:9; 5. Moos. 31:27; 5. Moos. 32:5; Ps. 95:7Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 *Hes. 20:13Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 *2. Moos. 14:21Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän seisotti vedet roukkioksi.

14 *2. Moos. 13:21; Ps. 105:39Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä

ja tulen valolla kaiket yöt.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10Hän halkoi kalliot erämaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 *2. Moos. 16:2; 4. Moos. 11:4; Ps. 106:14He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 *4. Moos. 11:1Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

25 *2. Moos. 16:4; 4. Moos. 11:7; Joh. 6:31; 1. Kor. 10:3Ihmiset söivät enkelien leipää;

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 *4. Moos. 11:31Hän nosti taivaalle itätuulen

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 *4. Moos. 14:1Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 *Ps. 90:9Sentähden hän lopetti heidän päivänsä

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 *Jes. 29:13; Jer. 12:2Mutta he pettivät häntä suullaan

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 *2. Moos. 34:6; Ps. 86:5,15; Ps. 145:8; Joel 2:13Mutta hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 *Job 7:7; Job 14:1,19; Ps. 103:13Sillä hän muisti, että he ovat liha,

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 *2. Moos. 7:19muutti heidän virtansa vereksi,

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 *2. Moos. 8:2lähetti heidän sekaansa paarmoja,

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 *2. Moos. 10:4antoi heidän satonsa tuhosirkoille

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 *2. Moos. 9:18hävitti rakeilla heidän

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 *2. Moos. 9:3Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 *2. Moos. 11:5; 2. Moos. 12:29; Ps. 105:36Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 *2. Moos. 12:31; Ps. 77:21Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 *2. Moos. 14:19Hän johti heitä turvallisesti,

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 *2. Moos. 15:13,17Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 *Joos. 1:1; Ps. 44:3; Ps. 105:44Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 *Tuom. 2:8Mutta niskoittelullaan

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 *Hoos. 7:16vaan luopuivat pois

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 *5. Moos. 32:16,21He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 *Joos. 18:1; 1. Sam. 4:11; Jer. 7:12Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 *2. Aik. 6:6; Ps. 48:3; Ps. 132:13vaan valitsi Juudan sukukunnan,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 *1. Sam. 16:11Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,

ja otti hänet lammastarhoista.

71 *2. Sam. 7:8Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

Salmo didático de Asafe

1 Escutai a minha lei, povo meu;

inclinai os vossos ouvidos

às palavras da minha boca.

2 Abrirei

a minha boca numa parábola;

falarei enigmas

da antiguidade.

3 Os quais temos ouvido e sabido,

e nossos

pais no-los têm contado.

4 Não os encobriremos aos seus filhos,

mostrando

à geração futura os louvores do Senhor,

assim como

a sua força e

as maravilhas que fez.

5 Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacó,

e pôs uma lei em Israel,

a qual deu

aos nossos pais para que

a fizessem conhecer a seus filhos;

6 Para que

a geração vindoura a soubesse,

os filhos que nascessem,

os quais

se levantassem e

a contassem a seus filhos;

7 Para que pusessem

em Deus a sua esperança,

e se

não esquecessem das obras de Deus,

mas guardassem

os seus mandamentos.

8 E não fossem como seus pais,

geração obstinada e rebelde,

geração que não regeu o seu coração,

e cujo espírito

não foi fiel a Deus.

9 Os filhos de Efraim,

armados e trazendo arcos,

viraram as costas

no dia da peleja.

10 Não guardaram a aliança de Deus,

e recusaram andar

na sua lei;

11 E esqueceram-se das suas obras

e das maravilhas

que lhes fizera ver.

12 Maravilhas que ele fez

à vista de seus pais na terra do Egito,

no campo de Zoã.

13 Dividiu o mar,

e os fez passar por ele;

fez com que

as águas parassem como num montão.

14 De dia os guiou

por uma nuvem,

e toda a noite

por uma luz de fogo.

15 Fendeu as penhas no deserto;

e deu-lhes de beber

como

de grandes abismos.

16 Fez sair fontes da rocha,

e fez correr as águas como rios.

17 E ainda prosseguiram

em pecar contra ele,

provocando

ao Altíssimo na solidão.

18 E tentaram a Deus

nos seus corações,

pedindo carne para o seu apetite.

19 E falaram contra Deus,

e disseram: Acaso pode Deus

preparar-nos uma mesa no deserto?

20 Eis que feriu a penha,

e

águas correram dela:

rebentaram ribeiros em abundância.

Poderá também dar-nos pão,

ou preparar carne

para o seu povo?

21 Portanto o Senhor os ouviu,

e se indignou;

e acendeu um fogo contra Jacó,

e furor

também subiu contra Israel;

22 Porquanto não creram em Deus,

nem confiaram na sua salvação;

23 Ainda que mandara às altas nuvens,

e abriu

as portas dos céus,

24 E chovera sobre eles o maná para comerem,

e lhes dera

do trigo do céu.

25 O homem comeu o pão dos anjos;

ele lhes mandou comida a fartar.

26 Fez soprar o vento

do oriente nos céus,

e o trouxe

do sul com a sua força.

27 E choveu sobre eles carne

como pó,

e aves de asas como

a areia do mar.

28 E as fez cair

no meio do seu arraial,

ao redor de suas habitações.

29 Então comeram e se fartaram bem;

pois lhes cumpriu

o seu desejo.

30 Não refrearam o seu apetite.

Ainda lhes estava a comida na boca,

31 Quando a ira

de Deus desceu sobre eles,

e matou os mais robustos deles,

e feriu

os escolhidos de Israel.

32 Com tudo isto ainda pecaram,

e

não deram crédito

às suas maravilhas.

33 Por isso consumiu

os seus dias

na vaidade e

os seus anos na angústia.

34 Quando os matava, então o procuravam;

e voltavam,

e de madrugada buscavam a Deus.

35 E se lembravam de

que Deus era a sua rocha,

e o Deus Altíssimo o seu Redentor.

36 Todavia lisonjeavam-no com a boca,

e com a língua lhe mentiam.

37 Porque o seu coração

não era reto para com ele,

nem foram fiéis na sua aliança.

38 Ele, porém,

que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade;

e não os destruiu,

antes muitas vezes desviou deles o seu furor,

e não despertou toda a sua ira.

39 Porque se lembrou de

que eram de carne,

vento que passa e não volta.

40 Quantas vezes

o provocaram no deserto,

e

o entristeceram na solidão!

41 Voltaram atrás, e tentaram a Deus,

e limitaram o Santo de Israel.

42 Não se lembraram da sua mão,

nem do dia em

que os livrou do adversário;

43 Como operou

os seus sinais no Egito,

e as suas maravilhas

no campo de Zoã;

44 E converteu os seus rios

em sangue,

e as suas correntes,

para que não pudessem beber.

45 Enviou entre eles enxames

de moscas que os consumiram,

e rãs

que os destruíram.

46 Deu também

ao pulgão a sua novidade,

e

o seu trabalho aos gafanhotos.

47 Destruiu as suas vinhas com saraiva,

e

os seus sicômoros com pedrisco.

48 Também entregou o seu gado à saraiva,

e os seus rebanhos aos coriscos.

49 Lançou sobre eles

o ardor da sua ira,

furor, indignação,

e angústia,

mandando maus anjos contra eles.

50 Preparou caminho à sua ira;

não poupou as suas almas da morte,

mas entregou à pestilência as suas vidas.

51 E feriu

a todo primogênito no Egito,

primícias da sua força

nas tendas de Cão.

52 Mas fez com que

o seu povo saísse como ovelhas,

e os guiou pelo deserto como um rebanho.

53 E os guiou com segurança,

que não temeram;

mas o mar cobriu

os seus inimigos.

54 E os trouxe até

ao termo do seu santuário,

até este monte que a sua destra adquiriu.

55 E expulsou os gentios

de diante deles,

e lhes dividiu uma herança por linha,

e fez habitar

em suas tendas

as tribos de Israel.

56 Contudo tentaram

e provocaram o Deus Altíssimo,

e

não guardaram

os seus testemunhos.

57 Mas retiraram-se para trás,

e portaram-se infielmente

como seus pais;

viraram-se como um arco enganoso.

58 Pois o provocaram à ira

com os seus altos,

e moveram o seu zelo com

as suas imagens de escultura.

59 Deus ouviu isto

e se indignou;

e aborreceu a Israel sobremodo.

60 Por isso desamparou

o tabernáculo em Siló,

a tenda

que estabeleceu entre os homens.

61 E deu a sua força ao cativeiro,

e a sua glória

à mão do inimigo.

62 E entregou o seu povo

à espada,

e se enfureceu contra a sua herança.

63 O fogo consumiu os seus jovens,

e as suas moças

não foram dadas em casamento.

64 Os seus sacerdotes caíram

à espada,

e as suas viúvas

não fizeram lamentação.

65 Então o Senhor despertou,

como quem acaba de dormir,

como um valente que

se alegra com o vinho.

66 E feriu

os seus adversários por detrás,

e pô-los

em perpétuo desprezo.

67 Além disto,

recusou o tabernáculo de José,

e não elegeu a tribo de Efraim.

68 Antes elegeu a tribo de Judá;

o monte Sião,

que ele amava.

69 E edificou

o seu santuário como altos palácios,

como a terra,

que fundou para sempre.

70 Também elegeu a Davi seu servo,

e

o tirou dos apriscos das ovelhas;

71 E o tirou

do cuidado das que se acharam prenhes;

para apascentar a Jacó, seu povo,

e a Israel, sua herança.

72 Assim os apascentou,

segundo a integridade do seu coração,

e os guiou pela perícia de suas mãos.