1 Kiitä Herraa, minun sieluni,

Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri;

valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2 *1. Moos. 1:1; Jes. 40:22Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan,

sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3 *Ps. 18:11; Aam. 9:6sinä rakennat salisi vetten päälle,

teet pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulen siivillä.

4 *Ps. 148:8; Hebr. 1:7Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi,

palvelijoiksesi tulen liekit.

5 *Job 38:4; Ps. 24:2; Ps. 89:12; Ps. 102:26Sinä asetit maan perustuksillensa,

niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella:

vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi,

sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat

paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 *Job 38:10; Sananl. 8:29; Jer. 5:22Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy

eivätkä palaja peittämään maata.

10 *Ps. 74:15Sinä kuohutit laaksoista lähteet,

jotka vuorten välillä vuotavat.

11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille,

villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvien välissä.

13 Saleistasi sinä kastelet vuoret,

sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14 *1. Moos. 1:11; Ps. 147:8Sinä kasvatat ruohon karjalle

ja kasvit ihmisen tarpeeksi.

Niin sinä tuotat maasta leivän

15 *Tuom. 9:13ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen;

niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi,

ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16 Ravintonsa saavat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Niissä lintuset pesivät,

ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa,

kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19 *1. Moos. 1:14Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja;

aurinko tietää laskunsa.

20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö;

silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21 *Job 39:1Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista

ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois

ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23 Silloin ihminen menee töihinsä

ja askaroitsee iltaan asti.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra!

Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt,

maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Merikin, suuri ja aava —

siinä vilisee lukemattomat laumat

pieniä ja suuria eläviä.

26 *Job 40:10,20Siellä kulkevat laivat,

siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27 *Ps. 145:15Ne kaikki odottavat sinua,

että antaisit heille ruuan ajallansa.

28 *Matt. 6:26Sinä annat niille, ja ne kokoavat,

sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29 *1. Moos. 3:19; Job 34:14; Ps. 90:3Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät,

sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat

ja palajavat tomuun jälleen.

30 *Job 33:4Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan;

ja sinä uudistat maan muodon.

31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti.

Saakoon Herra teoistansa iloita,

32 *Ps. 144:5hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee,

joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33 *Ps. 34:2; Ps. 146:2Kaiken ikäni minä ylistän Herraa,

minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34 *Ps. 19:15Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset;

minä iloitsen Herrassa.

35 Hävitkööt syntiset maasta,

älköön jumalattomia enää olko.

Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!

1 Bendize, ó minha alma,

ao Senhor!

Senhor Deus meu, tu és magnificentíssimo;

estás vestido

de glória e de majestade.

2 Ele se cobre

de luz como de um vestido,

estende

os céus como uma cortina.

3 Põe nas águas as vigas das suas câmaras;

faz

das nuvens o seu carro,

anda sobre as asas do vento.

4 Faz dos seus anjos espíritos,

dos seus

ministros um fogo abrasador.

5 Lançou os fundamentos da terra;

ela

não vacilará em tempo algum.

6 Tu a cobriste com o abismo,

como com um vestido;

as águas estavam

sobre os montes.

7 À tua repreensão fugiram;

à voz

do teu trovão

se apressaram.

8 Subiram aos montes,

desceram aos vales,

até ao lugar

que para elas fundaste.

9 Termo lhes puseste,

que não ultrapassarão,

para que não tornem mais

a cobrir a terra.

10 Tu, que fazes sair

as fontes nos vales,

as quais correm entre os montes.

11 Dão de beber

a todo o animal do campo;

os jumentos monteses matam

a sua sede.

12 Junto delas

as aves do céu terão

a sua habitação,

cantando entre os ramos.

13 Ele rega os montes desde

as suas câmaras;

a terra farta-se

do fruto das suas obras.

14 Faz crescer

a erva para o gado,

e a verdura para

o serviço do homem,

para fazer sair

da terra o pão,

15 E o vinho que alegra o coração do homem,

e o azeite que faz reluzir o seu rosto,

e o pão que fortalece o coração do homem.

16 As árvores

do Senhor fartam-se de seiva,

os cedros

do Líbano que ele plantou,

17 Onde as aves se aninham;

quanto à cegonha,

a sua casa é

nas faias.

18 Os altos montes são

para as cabras monteses,

e os rochedos são refúgio

para os coelhos.

19 Designou a lua para as estações;

o sol conhece o seu ocaso.

20 Ordenas a escuridão,

e faz-se noite, na qual saem todos

os animais da selva.

21 Os leõezinhos bramam pela presa,

e de Deus buscam o seu sustento.

22 Nasce o sol e logo se acolhem,

e se deitam nos seus covis.

23 Então sai o homem

à sua obra e ao seu trabalho,

até à tarde.

24 Ó Senhor, quão variadas são as tuas obras!

Todas

as coisas fizeste com sabedoria;

cheia está a terra das tuas riquezas.

25 Assim é este mar grande e muito espaçoso,

onde há seres sem número,

animais pequenos e grandes.

26 Ali andam os navios;

e o leviatã

que formaste para nele folgar.

27 Todos esperam de ti,

que lhes dês

o seu sustento em tempo oportuno.

28 Dando-lho tu, eles o recolhem;

abres a tua mão,

e se enchem de bens.

29 Escondes o teu rosto,

e ficam perturbados;

se lhes tiras o fôlego, morrem,

e voltam

para o seu pó.

30 Envias o teu Espírito,

e são criados,

e assim renovas a face da terra.

31 A glória do Senhor durará

para sempre;

o Senhor se alegrará nas suas obras.

32 Olhando ele para a terra,

ela treme;

tocando nos montes,

logo fumegam.

33 Cantarei

ao Senhor enquanto eu viver;

cantarei louvores ao meu Deus,

enquanto eu tiver existência.

34 A minha meditação acerca

dele será suave;

eu me alegrarei no Senhor.

35 Desapareçam da terra os pecadores,

e os ímpios

não sejam mais.

Bendize, ó minha alma, ao Senhor.

Louvai ao Senhor.