1 *5. Moos. 20:5; 1. Aik. 16:43Daavidin virsi; temppelin vihkimislaulu.

2 *Ps. 40:3Minä ylistän sinua, Herra,

sillä sinä pelastit minut

etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

3 *Ps. 147:3Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin,

ja sinä paransit minut.

4 *Ps. 86:13; Ps. 116:3Herra, sinä nostit minun sieluni tuonelasta,

sinä herätit minut henkiin

hautaan vaipuvien joukosta.

5 *Ps. 97:12Veisatkaa kiitosta Herralle,

te hänen hurskaansa,

ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.

6 *Jes. 54:7; Joh. 16:20; 2. Kor. 4:17Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa,

eliniän hänen armonsa;

ehtoolla on itku vieraana,

mutta aamulla ilo.

7 Minä sanoin menestykseni päivinä:

"En minä ikinä horju".

8 Herra, sinä armossasi vahvistit minun vuoreni.

Mutta kun sinä kätkit kasvosi,

niin minä peljästyin.

9 Sinua, Herra, minä huusin

ja Herraa minä rukoilin:

10 *Ps. 6:6; Ps. 88:11"Mitä etua on minun verestäni,

jos minä hautaan vaivun?

Ylistääkö tomu sinua,

julistaako se sinun uskollisuuttasi?

11 Kuule, Herra, ja armahda minua,

Herra, ole minun auttajani."

12 Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi,

sinä riisuit minun surupukuni

ja vyötit minut riemulla,

13 *Ps. 57:9; Ps. 108:2että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta,

eikä vaikenisi.

Herra, minun Jumalani,

sinua minä ylistän iankaikkisesti.

Salmo de Davi. Cântico da dedicação da casa

1 Exaltar-te-ei, ó Senhor,

porque tu me exaltaste;

e não fizeste com que

meus inimigos

se alegrassem sobre mim.

2 Senhor meu Deus,

clamei a ti, e tu me saraste.

3 Senhor, fizeste subir a minha alma

da sepultura;

conservaste-me a vida

para que não descesse ao abismo.

4 Cantai ao Senhor,

vós que sois seus santos,

e celebrai a memória

da sua santidade.

5 Porque a sua ira dura

só um momento;

no seu favor está a vida.

O choro pode durar uma noite,

mas a alegria vem pela manhã.

6 Eu dizia na minha prosperidade:

Não vacilarei jamais.

7 Tu, Senhor, pelo teu favor

fizeste forte a minha montanha;

tu encobriste o teu rosto,

e fiquei perturbado.

8 A ti, Senhor, clamei,

e ao Senhor supliquei.

9 Que proveito há no meu sangue,

quando desço à cova?

Porventura te louvará o pó?

Anunciará ele a tua verdade?

10 Ouve, Senhor,

e tem piedade de mim;

Senhor, sê o meu auxílio.

11 Tornaste o meu pranto

em folguedo;

desataste o meu pano de saco,

e me cingiste de alegria,

12 Para que a minha glória

a ti cante louvores,

e não se cale.

Senhor, meu Deus,