1 *Valit. 3:56Miksi, Herra, seisot niin kaukana,

miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 *Ps. 37:12Jumalattomien ylpeyden tähden

kurja kärsii,

takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,

ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 *Job 21:14; Ps. 14:1Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".

"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 *Hes. 12:27Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.

Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;

kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,

en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 *Room. 3:14Hänen suunsa on täynnä

kirousta, petosta, sortoa;

tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,

hän murhaa salaa syyttömän.

Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 *Ps. 17:12; Ps. 37:32; Jer. 5:26Kätkössään hän väijyy,

niinkuin leijona pensaikossa,

hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;

hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,

ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 *Job 22:13; Ps. 73:11; Ps. 94:7Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,

hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!

Älä unhota kurjia.

13 *Hes. 8:12Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?

Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 *Ps. 68:6Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,

ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja.

15 *Ps. 37:10,36; Ps. 104:35Murskaa jumalattoman käsivarsi

ja kosta pahan jumalattomuus,

niin ettei häntä enää löydetä.

16 *Ps. 29:10; Ps. 93:1; Ps. 146:10; Jer. 10:10Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;

hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,

sinä vahvistat heidän sydämensä,

sinä teroitat korvasi,

18 *5. Moos. 10:18; Jes. 2:22auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,

ettei ihminen, joka maasta on,

enää saisi kauhua aikaan.

1 Por que estás ao longe, Senhor?

Por que te escondes

nos tempos de angústia?

2 Os ímpios na sua arrogância

perseguem furiosamente o pobre;

sejam apanhados nas ciladas

que maquinaram.

3 Porque o ímpio gloria-se

do desejo da sua alma;

bendiz ao avarento,

e renuncia ao Senhor.

4 Pela altivez do seu rosto

o ímpio não busca a Deus;

todas as suas cogitações

são que não há Deus.

5 Os seus caminhos atormentam

sempre;

os teus juízos estão longe

da vista dele, em grande altura,

e despreza aos seus inimigos.

6 Diz em seu coração:

Não serei abalado,

porque nunca me verei

na adversidade.

7 A sua boca está cheia

de maldições,

de enganos e de astúcia;

debaixo da sua língua há

malícia e maldade.

8 Põe-se de emboscada nas aldeias;

nos lugares ocultos

mata o inocente;

os seus olhos estão ocultamente

fixos sobre o pobre.

9 Arma ciladas no esconderijo,

como o leão no seu covil;

arma ciladas

para roubar o pobre;

rouba o pobre,

prendendo-o na sua rede.

10 Encolhe-se, abaixa-se,

para que os pobres caiam

em suas fortes garras.

11 Diz em seu coração:

Deus esqueceu-se,

cobriu o seu rosto,

e nunca isto verá.

12 Levanta-te, Senhor.

Ó Deus, levanta a tua mão;

não te esqueças dos humildes.

13 Por que blasfema o ímpio de Deus?

Dizendo no seu coração:

Tu não o esquadrinharás?

14 Tu o viste, porque atentas

para o trabalho e enfado,

para o retribuir

com tuas mãos;

a ti o pobre se encomenda;

tu és o auxílio do órfão.

15 Quebra o braço do ímpio

e malvado;

busca a sua impiedade,

até que nenhuma encontres.

16 O Senhor é Rei eterno:

da sua terra perecerão os gentios.

17 Senhor, tu ouviste

os desejos dos mansos;

confortarás os seus corações;

os teus ouvidos estarão

abertos para eles;

18 Para fazer justiça ao órfão

e ao oprimido,

a fim de que o homem da terra

não prossiga mais

em usar da violência.