1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Todistuksen lilja"; Daavidin laulu, opetettavaksi, 2 *2. Sam. 8:3,13; 2. Sam. 10:7; 1. Aik. 18:3kun hän taisteli Mesopotamian aramilaisia ja Sooban aramilaisia vastaan ja Jooab palasi ja voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoista tuhatta miestä.

3 Jumala, sinä hylkäsit meidät,

sinä hajotit meidät ja olit vihastunut.

Auta meidät ennallemme.

4 Sinä saatoit maan järkkymään ja halkeilemaan,

korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

5 *Ps. 75:9; Jes. 51:17,22; Jer. 25:15Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä;

olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.

6 Mutta sinä olet antanut lipun niille,

jotka sinua pelkäävät,

että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.

7 *Ps. 108:7Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat,

auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

8 Jumala on puhunut pyhäkössänsä!

Minä riemuitsen, minä jaan Sikemin

ja mittaan Sukkotin laakson.

9 *1. Moos. 49:10Minun on Gilead, minun on Manasse,

Efraim on minun pääni suojus,

Juuda minun valtikkani.

10 *4. Moos. 24:17; 2. Sam. 8:1,13Mooab on minun pesuastiani,

Edomiin minä viskaan kenkäni;

Filistea, nosta minulle riemuhuuto.

11 Kuka vie minut varustettuun kaupunkiin?

Kuka saattaa minut Edomiin?

12 *Ps. 44:10Etkö sinä, Jumala, hyljännyt meitä?

Et lähtenyt, Jumala, meidän sotajoukkojemme kanssa!

13 *Ps. 56:5; Ps. 146:3; Jer. 17:5Anna meille apu ahdistajaa vastaan,

sillä turha on ihmisten apu.

14 *Ps. 44:6Jumalan voimalla me teemme väkeviä tekoja;

hän tallaa meidän vihollisemme maahan.

Ao mestre de canto, segundo a melodia "O lírio do testemunho". Hino de Davi para ensinar. Quando lutou contra os sírios da Mesopotâmia e de Zobá, e quando Joabe, regressando, derrotou doze mil edomitas, no vale do Sal

1 Ó Deus, tu nos rejeitaste,

tu nos espalhaste, tu te indignaste;

oh, volta-te

para nós.

2 Abalaste a terra, e a fendeste;

sara as suas fendas,

pois ela treme.

3 Fizeste ver ao teu povo coisas árduas;

fizeste-nos beber

o vinho

do atordoamento.

4 Deste um estandarte aos que te temem,

para o arvorarem no alto,

por causa da verdade. (Selá.)

5 Para que os teus amados sejam livres,

salva-nos com a

tua destra,

e ouve-nos;

6 Deus falou na sua santidade;

eu me regozijarei,

repartirei a Siquém e medirei o vale de Sucote.

7 Meu é Gileade, e meu é Manassés;

Efraim é a força da minha cabeça;

Judá é o

meu legislador.

8 Moabe é a minha bacia de lavar;

sobre Edom lançarei o meu sapato;

alegra-te, ó

Filístia,

por minha causa.

9 Quem me conduzirá

à cidade forte? Quem me guiará

até Edom?

10 Não serás tu, ó Deus,

que nos tinhas rejeitado? Tu, ó Deus,

que não saíste com os nossos exércitos?

11 Dá-nos auxílio na angústia,

porque vão é o socorro do homem.

12 Em Deus faremos proezas;

porque ele é que

pisará os nossos inimigos.