1 *Ps. 17:3; Ps. 44:22Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 *Jer. 17:10; Jer. 23:23; Matt. 9:4Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;

sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 *Job 34:21; Joh. 21:17; Hebr. 4:13Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,

ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,

jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa

ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,

ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä,

kussa ei sinun Henkesi olisi,

minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 *Job 22:12; Job 26:6; Aam. 9:2Jos minä taivaaseen nousisin,

niin sinä olet siellä;

jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,

niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä

ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,

sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,

ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 *Jaak. 1:17niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:

yö valaisisi niinkuin päivä,

pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 *Ps. 119:73Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 *Job 10:8Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,

kun minut salassa valmistettiin,

kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 *Job 14:5; Ps. 37:18Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 *Ps. 40:6; Ps. 92:6Mutta kuinka kalliit ovat minulle

sinun ajatuksesi, Jumala,

kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,

olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. —

Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!

Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti

ja lausuvat turhaan sinun nimesi —

nuo sinun vihollisesi.

21 *Ps. 119:139Herra, enkö minä vihaisi niitä,

jotka sinua vihaavat,

enkö inhoaisi niitä,

jotka sinua vastustavat?

22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan,

he ovat minun omia vihollisiani.

23 *Ps. 26:2; Jer. 17:10Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni,

koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,

niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Ao mestre de canto. Salmo de Davi

1 Senhor, tu me sondaste,

e me conheces.

2 Tu sabes o meu assentar

e o meu levantar;

de longe entendes

o meu pensamento.

3 Cercas o meu andar,

e o meu deitar;

e conheces

todos os meus caminhos.

4 Não havendo ainda palavra

alguma na minha língua,

eis que logo, ó Senhor,

tudo conheces.

5 Tu me cercaste

por detrás e por diante,

e puseste sobre mim a tua mão.

6 Tal conhecimento é

para mim maravilhosíssimo;

tão alto que

não o posso atingir.

7 Para onde me irei do teu Espírito,

ou para onde fugirei

da tua face?

8 Se subir ao céu, lá tu estás;

se fizer no inferno a minha cama,

eis que tu ali estás também.

9 Se tomar as asas da alva,

se habitar nas extremidades

do mar,

10 Até ali a tua mão me guiará

e a tua destra me susterá.

11 Se disser:

Decerto que as trevas

me encobrirão;

então a noite será luz

à roda de mim.

12 Nem ainda as trevas

me encobrem de ti;

mas a noite resplandece

como o dia;

as trevas e a luz

são para ti a mesma coisa;

13 Pois possuíste

as minhas entranhas;

cobriste-me no ventre

de minha mãe.

14 Eu te louvarei, porque de um modo

assombroso, e tão maravilhoso

fui feito;

maravilhosas são as tuas obras,

e a minha alma o sabe muito bem.

15 Os meus ossos

não te foram encobertos,

quando no oculto fui feito,

e entretecido

nas profundezas da terra.

16 Os teus olhos viram o meu corpo

ainda informe;

e no teu livro todas estas coisas

foram escritas;

as quais em continuação

foram formadas,

quando nem ainda uma delas

havia.

17 E quão preciosos me são, ó Deus,

os teus pensamentos!

Quão grandes são as somas deles!

18 Se as contasse,

seriam em maior número

do que a areia;

quando acordo

ainda estou contigo.

19 Ó Deus, tu matarás

decerto o ímpio;

apartai-vos portanto de mim,

homens de sangue.

20 Pois falam malvadamente

contra ti;

e os teus inimigos

tomam o teu nome em vão.

21 Não odeio eu, ó Senhor,

aqueles que te odeiam,

e não me aflijo por causa dos que

se levantam contra ti?

22 Odeio-os com ódio perfeito;

tenho-os por inimigos.

23 Sonda-me, ó Deus,

e conhece o meu coração;

prova-me, e conhece

os meus pensamentos.

24 E vê se há em mim

algum caminho mau,

e guia-me pelo caminho eterno.