1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Herra, sinä olet meidän turvamme

polvesta polveen. 2 Ennenkuin vuoret syntyivät

ja sinä loit maan ja maanpiirin,

iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

3 *1. Moos. 3:19; Ps. 104:29; Saarn. 12:7Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot:

"Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".

4 *2. Piet. 3:8Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi

niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse,

ja niinkuin öinen vartiohetki.

5 *Jes. 40:6; 1. Piet. 1:24Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni,

ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:

6 *Job 14:2; Ps. 103:15aamulla se kasvaa ja kukoistaa,

mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.

7 *Ps. 76:8Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta,

ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.

8 *Ps. 19:13; Jer. 16:17; 1. Kor. 4:5Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi,

salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.

9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat

sinun vihasi alla,

vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.

10 *Job 9:25; Ps. 89:48Meidän elinpäivämme

ovat seitsemänkymmentä vuotta

taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta;

ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus,

sillä ne kiitävät ohitse,

niinkuin me lentäisimme pois.

11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta,

sinun kiivauttasi,

niin että hän sinua pelkäisi?

12 *Ps. 39:5Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,

että me saisimme viisaan sydämen.

13 *2. Moos. 32:12Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan?

Armahda palvelijoitasi.

14 Ravitse aamulla meitä armollasi,

suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.

15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää,

kuin olet nöyryyttänyt meitä,

yhtä monta vuotta,

kuin olemme kovaa kokeneet.

16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi

ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

17 Ja tulkoon osaksemme Herran,

meidän Jumalamme, laupeus.

Suo menestyä meille kättemme työn;

niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

Oração de Moisés, homem de Deus

1 Senhor,

tu tens sido o nosso refúgio,

de geração em geração.

2 Antes que os montes nascessem,

ou que tu formasses a terra e o mundo,

mesmo de eternidade a eternidade,

tu és Deus.

3 Tu reduzes o homem à destruição;

e dizes:

Tornai-vos, filhos dos homens.

4 Porque mil anos são aos teus olhos

como o dia de ontem que passou,

e como a vigília da noite.

5 Tu os levas

como uma corrente de água; são como um sono;

de manhã são

como a erva que cresce.

6 De madrugada floresce e cresce;

à tarde corta-se e seca.

7 Pois somos consumidos pela tua ira,

e pelo

teu furor somos angustiados.

8 Diante de ti puseste

as nossas iniquidades,

os nossos pecados ocultos,

à luz do teu rosto.

9 Pois todos os nossos dias vão passando

na tua indignação;

passamos os nossos anos

como um conto que se conta.

10 Os dias

da nossa vida chegam a setenta anos,

e se alguns, pela sua robustez,

chegam a oitenta anos,

o orgulho deles é canseira

e enfado,

pois cedo se corta e vamos voando.

11 Quem conhece

o poder da tua ira?

Segundo és tremendo,

assim é o teu furor.

12 Ensina-nos a contar

os nossos dias,

de tal maneira

que alcancemos corações sábios.

13 Volta-te para nós, Senhor;

até quando?

Aplaca-te para com os teus servos.

14 Farta-nos de madrugada

com a tua benignidade,

para que nos regozijemos,

e nos alegremos todos

os nossos dias.

15 Alegra-nos pelos dias em que

nos afligiste,

e

pelos anos em que vimos

o mal.

16 Apareça a tua obra

aos teus servos,

e a tua glória sobre seus filhos.

17 E seja sobre nós

a formosura do Senhor nosso Deus,

e confirma sobre nós

a obra das nossas mãos;

sim, confirma a obra das nossas mãos.