1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi.

2 *Ps. 10:1; Matt. 27:46; Mark. 15:34Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Miksi olet kaukana, et auta minua,

et kuule valitukseni sanoja?

3 *Job 30:20; Ps. 88:2Jumalani, minä huudan päivällä,

mutta sinä et vastaa,

ja yöllä, enkä voi vaieta.

4 *Ps. 77:14Ja kuitenkin sinä olet Pyhä,

jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.

5 Meidän isämme luottivat sinuun,

he luottivat, ja sinä pelastit heidät.

6 *2. Moos. 3:7; Tuom. 3:9; Tuom. 6:6; Ps. 107:6He huusivat sinua ja pelastuivat;

he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.

7 *Jes. 52:14; Jes. 53:3Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten pilkka ja kansan hylky.

8 *Ps. 109:25; Matt. 27:39; Mark. 15:29; Luuk. 23:35Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua,

levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

9 *Matt. 27:43"Jätä asiasi Herran haltuun.

Hän vapahtakoon hänet,

hän pelastakoon hänet,

koska on häneen mielistynyt."

10 *Ps. 71:6Sinähän vedit minut äitini kohdusta,

sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

11 sinun huomaasi minä olen jätetty

syntymästäni saakka,

sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

12 *Ps. 35:22Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä,

eikä auttajaa ole.

13 Minua saartavat väkevät sonnit,

Baasanin härät piirittävät minut,

14 avaavat kitansa minua vastaan,

niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.

15 Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu;

kaikki minun luuni ovat irti toisistansa;

minun sydämeni on niinkuin vaha,

se on sulanut minun rinnassani.

16 *Ps. 38:11Minun voimani on kuivettunut

kuin saviastian siru,

ja kieleni tarttuu suuni lakeen,

ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

17 *Matt. 27:31; Mark. 15:20; Luuk. 23:33; Joh. 19:18; Ap. t. 2:23Sillä koirat minua piirittävät,

pahain parvi saartaa minut,

minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

18 Minä voin lukea kaikki luuni;

he katselevat minua ilkkuen;

19 *Matt. 27:35; Mark. 15:24; Luuk. 23:34; Joh. 19:23he jakavat keskenänsä minun vaatteeni

ja heittävät minun puvustani arpaa.

20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana,

sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.

21 *Ps. 35:17Vapahda minun sieluni miekasta,

minun ainokaiseni koirain kynsistä.

22 Pelasta minut jalopeuran kidasta,

villihärkäin sarvista —

vastaa minulle.

23 *Ps. 26:12; Hebr. 2:12Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä.

Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen,

kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.

25 *Ps. 9:13Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä,

ei katso sitä ylen,

eikä kätke häneltä kasvojansa,

vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.

26 *Ps. 35:18; Ps. 40:10; Ps. 66:13; Ps. 116:14Sinusta on minun ylistyslauluni

suuressa seurakunnassa;

minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.

27 *Ps. 69:33; Jes. 65:13; Matt. 5:5Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi;

ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä.

Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.

28 *Ps. 2:8; Ps. 72:11Kaikki maan ääret muistavat tämän

ja palajavat Herran tykö;

kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;

29 *Ps. 47:9; Ps. 96:10; Obad. v. 21; Miika 5:2sillä Herran on kuninkuus,

ja hän on hallitseva pakanoita.

30 *1. Sam. 2:8Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat;

hänen edessään polvistuvat kaikki,

jotka mullan alle astuvat

eivätkä voi elossa pysyä.

31 *Ps. 102:19; Jes. 53:10Jälkeentulevaiset palvelevat häntä,

tuleville polville kerrotaan Herrasta.

32 *Jer. 23:6He tulevat ja julistavat

vastedes syntyvälle kansalle

hänen vanhurskauttaan,

että hän on tämän tehnyt.

Ao mestre de canto, segundo a melodia "Corça da manhã". Salmo de Davi

1 Deus meu, Deus meu,

por que me desamparaste?

Por que te alongas do meu auxílio

e das palavras do meu bramido?

2 Deus meu, eu clamo de dia,

e tu não me ouves;

de noite,

e não tenho sossego.

3 Porém tu és santo,

tu que habitas entre

os louvores de Israel.

4 Em ti confiaram nossos pais;

confiaram, e tu os livraste.

5 A ti clamaram e escaparam;

em ti confiaram,

e não foram confundidos.

6 Mas eu sou verme,

e não homem,

opróbrio dos homens

e desprezado do povo.

7 Todos os que me veem

zombam de mim;

estendem os lábios

e meneiam a cabeça, dizendo:

8 Confiou no Senhor,

que o livre;

livre-o, pois nele tem prazer.

9 Mas tu és o que me tiraste

do ventre;

fizeste-me confiar,

estando aos seios de minha mãe.

10 Sobre ti fui lançado

desde a madre;

tu és o meu Deus

desde o ventre de minha mãe.

11 Não te alongues de mim,

pois a angústia está perto,

e não há quem ajude.

12 Muitos touros me cercaram;

fortes touros de Basã me rodearam.

13 Abriram contra mim suas bocas,

como um leão

que despedaça e que ruge.

14 Como água me derramei,

e todos os meus ossos

se desconjuntaram;

o meu coração é como cera,

derreteu-se no meio

das minhas entranhas.

15 A minha força se secou

como um caco,

e a língua se me pega

ao paladar;

e me puseste no pó da morte.

16 Pois me rodearam cães;

o ajuntamento de malfeitores

me cercou,

traspassaram-me as mãos e os pés.

17 Poderia contar

todos os meus ossos;

eles veem

e me contemplam.

18 Repartem entre si

as minhas vestes,

e lançam sortes

sobre a minha roupa.

19 Mas tu, Senhor,

não te alongues de mim.

Força minha,

apressa-te em socorrer-me.

20 Livra a minha alma da espada,

e a minha predileta

da força do cão.

21 Salva-me da boca do leão;

sim, ouviste-me,

das pontas dos bois selvagens.

22 Então declararei o teu nome

aos meus irmãos;

louvar-te-ei no meio

da congregação.

23 Vós, que temeis ao Senhor,

louvai-o;

todos vós, semente de Jacó,

glorificai-o;

e temei-o todos vós,

semente de Israel.

24 Porque não desprezou

nem abominou a aflição do aflito,

nem escondeu dele o seu rosto;

antes, quando ele clamou,

o ouviu.

25 O meu louvor será de ti

na grande congregação;

pagarei os meus votos

perante os que o temem.

26 Os mansos comerão

e se fartarão;

louvarão ao Senhor

os que o buscam;

o vosso coração

viverá eternamente.

27 Todos os limites da terra

se lembrarão,

e se converterão ao Senhor;

e todas as famílias das nações

adorarão perante a tua face.

28 Porque o reino é do Senhor,

e ele domina entre as nações.

29 Todos os que na terra são gordos

comerão e adorarão,

e todos os que descem ao pó

se prostrarão perante ele;

e nenhum poderá reter viva

a sua alma.

30 Uma semente o servirá;

será declarada ao Senhor

a cada geração.

31 Chegarão e anunciarão

a sua justiça

ao povo que nascer,

porquanto ele o fez.