1 *2. Sam. 22:35; Ps. 18:35,40Daavidin virsi.

Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni,

joka opettaa minun käteni taistelemaan,

minun sormeni sotimaan,

2 *Ps. 18:2; Ps. 18:44,48hän, joka antaa minulle armon;

minun linnani, varustukseni ja pelastajani,

minun kilpeni, jonka turviin minä pakenen,

hän, joka laskee kansani minun valtani alle.

3 *Job 7:17; Ps. 8:5; Hebr. 2:6Herra, mikä on ihminen, että hänestä lukua pidät,

mikä ihmislapsi, että häntä ajattelet!

4 *Job 8:9; Job 14:2; Ps. 39:6,12; Ps. 62:10; Ps. 102:12Ihminen on kuin tuulen henkäys,

hänen päivänsä niinkuin pakeneva varjo.

5 *Ps. 18:10; Ps. 104:32; Jes. 64:1Herra, notkista taivaasi ja astu alas,

kosketa vuoria, niin että ne suitsuavat.

6 *Ps. 18:15Iske salamoita ja hajota heidät,

lennätä nuolesi ja kauhistuta heidät.

7 *Ps. 18:17,45Ojenna kätesi korkeudesta,

tempaa ja pelasta minut suurista vesistä,

muukalaisten kädestä,

8 joiden suu puhuu vilppiä

ja joiden oikea käsi on valheen käsi!

9 *Ps. 18:50; Ps. 33:2; Ps. 40:4; Ps. 98:1Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren,

soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla,

10 sinulle, joka annat kuninkaille voiton

ja tempaat palvelijasi Daavidin

turvaan pahalta miekalta.

11 Tempaa ja pelasta minut muukalaisten käsistä,

joiden suu puhuu vilppiä

ja joiden oikea käsi on valheen käsi.

12 Niin meidän poikamme ovat nuoruudessaan

kuin korkealle kohoavat kasvit,

tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat;

13 meidän aittamme ovat täynnä,

ja antavat kaikkinaista viljaa,

meidän lampaamme lisääntyvät laitumillamme

tuhansin ja kymmenin tuhansin;

14 meidän härkiemme kuormat ovat runsaat,

ei ole aukkoa muurissa, ei ole pakolaista,

ei kuulu valitushuutoa kaduillamme.

15 *Ps. 33:12Autuas se kansa, jolle näin käy,

autuas se kansa, jonka Jumala Herra on!

Salmo de Davi

1 Bendito seja o Senhor,

minha rocha,

que ensina as minhas mãos

para a peleja

e os meus dedos para a guerra;

2 Benignidade minha

e fortaleza minha;

alto retiro meu

e meu libertador és tu;

escudo meu, em quem eu confio,

e que me sujeita o meu povo.

3 Senhor, que é o homem,

para que o conheças,

e o filho do homem,

para que o estimes?

4 O homem é semelhante à vaidade;

os seus dias são

como a sombra que passa.

5 Abaixa, ó Senhor,

os teus céus, e desce;

toca os montes,

e fumegarão.

6 Vibra os teus raios e dissipa-os;

envia as tuas flechas,

e desbarata-os.

7 Estende as tuas mãos desde o alto;

livra-me, e arrebata-me

das muitas águas

e das mãos dos filhos estranhos,

8 Cuja boca fala vaidade,

e a sua mão direita

é a destra de falsidade.

9 A ti, ó Deus,

cantarei um cântico novo;

com o saltério

e instrumento de dez cordas

te cantarei louvores;

10 A ti, que dás a salvação aos reis,

e que livras a Davi, teu servo,

da espada maligna.

11 Livra-me, e tira-me das mãos

dos filhos estranhos,

cuja boca fala vaidade,

e a sua mão direita

é a destra de iniquidade,

12 Para que nossos filhos sejam

como plantas crescidas

na sua mocidade;

para que as nossas filhas sejam

como pedras de esquina

lavradas à moda de palácio;

13 Para que as nossas despensas

se encham de todo provimento;

para que os nossos rebanhos

produzam a milhares

e a dezenas de milhares

nas nossas ruas.

14 Para que os nossos bois

sejam fortes para o trabalho;

para que não haja nem assaltos,

nem saídas,

nem gritos nas nossas ruas.

15 Bem-aventurado o povo

ao qual assim acontece;

bem-aventurado é o povo

cujo Deus é o Senhor.