1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi.

2 Nostakaa ilohuuto Jumalalle,

joka on meidän väkevyytemme;

nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.

3 Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja,

soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.

4 *2. Moos. 12:1; 3. Moos. 23:5; 5. Moos. 16:1Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana,

täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.

5 Sillä tämä on käsky Israelille,

Jaakobin Jumalan säädös.

6 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille

käydessään Egyptin maata vastaan.

Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:

7 *2. Moos. 1:14; 2. Moos. 6:6"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa,

hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.

8 *2. Moos. 17:1; 4. Moos. 20:13; Ps. 77:18Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut;

ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle,

minä koettelin sinua Meriban veden luona." Sela.

9 *Ps. 50:7"Kuule, kansani, minä varoitan sinua;

Israel, jospa sinä minua kuulisit!

10 *2. Moos. 20:2Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa,

äläkä kumarra vierasta jumalaa.

11 Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka toin sinut Egyptin maasta;

avaa suusi, niin minä sen täytän.

12 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni,

eikä Israel noudattanut minun mieltäni.

13 *Hes. 20:25; Ap. t. 14:16; Room. 1:24Niin minä annoin heidän mennä pois

sydämensä paatumuksessa,

he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.

14 *5. Moos. 5:29; 5. Moos. 28:1; 5. Moos. 32:29; Ps. 95:7Oi, jospa minun kansani minua kuulisi

ja Israel vaeltaisi minun teilläni,

15 niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa

ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.

16 Ne, jotka Herraa vihaavat,

matelisivat hänen edessään,

ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.

17 *5. Moos. 32:13Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla;

minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."

Ao mestre de canto, segundo a melodia "Os lagares". Salmo de Asafe

1 Exultai a Deus, nossa fortaleza;

jubilai

ao Deus de Jacó.

2 Tomai um salmo,

e trazei junto o tamborim,

a harpa suave e o saltério.

3 Tocai a trombeta na lua nova,

no tempo apontado

da nossa solenidade.

4 Porque isto era um estatuto para Israel,

e uma lei do Deus de Jacó.

5 Ordenou-o em José por testemunho,

quando saíra pela terra

do Egito,

onde ouvi uma língua

que não entendia.

6 Tirei de seus ombros a carga;

as suas

mãos foram livres dos cestos.

7 Clamaste na angústia,

e te livrei;

respondi-te no lugar oculto

dos trovões;

provei-te nas águas de Meribá.

(Selá.)

8 Ouve-me, povo meu,

e eu te atestarei:

Ah, Israel,

se me ouvires!

9 Não haverá entre

ti deus alheio,

nem te prostrarás

ante um deus estranho.

10 Eu sou o Senhor teu Deus,

que te tirei

da terra do Egito;

abre bem a tua boca,

e ta encherei.

11 Mas o meu povo

não quis ouvir a minha voz,

e Israel não me quis.

12 Portanto eu

os entreguei aos desejos dos seus corações,

e andaram

nos seus próprios conselhos.

13 Oh!

Se o meu povo me tivesse ouvido!

Se Israel andasse

nos meus caminhos!

14 Em breve abateria

os seus inimigos,

e viraria a minha mão contra

os seus adversários.

15 Os que odeiam

ao Senhor ter-se-lhe-iam sujeitado,

e o seu tempo seria eterno.

16 E o sustentaria com o trigo mais fino,

e o fartaria

com o mel saído da rocha.