1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan;

pelasta minut kaikista vainoojistani

ja vapahda minut,

3 etteivät he raatelisi minua niinkuin

leijona ja tempaisi pois — eikä pelastajaa olisi.

4 Herra, minun Jumalani,

jos minä näin olen tehnyt,

jos vääryys minun käsiäni tahraa,

5 jos olen tehnyt pahaa niille,

jotka elivät rauhassa minun kanssani,

tai jos olen ryöstänyt niiltä,

jotka syyttä minua ahdistivat,

6 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni,

saakoon minut kiinni

ja polkekoon maahan minun elämäni

ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.

7 *Ps. 138:7Nouse, Herra, vihassasi.

Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan

ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.

8 Ympäröikööt sinua kansojen joukot,

ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.

9 *Ps. 94:2Herra tuomitsee kansat;

auta minut oikeuteeni, Herra,

minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

10 *1. Sam. 16:7; 1. Kun. 8:39; Ps. 17:3; Jer. 11:20; Jer. 17:10; Jer. 20:12Loppukoon jumalattomain pahuus,

ja vahvista vanhurskaita.

Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut,

olet vanhurskas Jumala.

11 *Ps. 3:4Minun kilpenäni on Jumala;

hän on oikeamielisten pelastaja.

12 *Ps. 58:12Jumala on vanhurskas tuomari

ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.

13 *5. Moos. 32:41; Valit. 2:4Jos kääntymystä ei tule,

niin hän teroittaa miekkansa,

jännittää jousensa ja tähtää sillä;

14 *Ps. 21:13hän valmistaa surma-aseet

ja tekee nuolensa palaviksi.

15 *Job 15:35; Jes. 33:11; Jes. 59:4Katso, tuo hautoo turmiota,

kantaa tuhoa kohdussaan,

mutta hän synnyttää pettymyksen.

16 *Ps. 9:16; Ps. 57:7; Sananl. 26:27; Saarn. 10:8Hän kaivoi haudan ja koversi sen,

mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.

17 *Est. 7:10; Sananl. 5:22Hänen turmionhankkeensa kääntyy

hänen omaan päähänsä,

ja hänen vääryytensä lankeaa

hänen päälaelleen.

18 *Ps. 35:28; Ps. 92:2Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa

ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Cântico de Davi. Entoado ao Senhor, com respeito às palavras de Cuxe, benjamita

1 Senhor meu Deus,

em ti confio;

salva-me de todos

os que me perseguem,

e livra-me;

2 Para que ele não arrebate

a minha alma, como leão,

despedaçando-a, sem que

haja quem a livre.

3 Senhor meu Deus, se eu fiz isto,

se há perversidade nas minhas mãos,

4 Se paguei com o mal

àquele que tinha paz comigo

(antes, livrei ao que me oprimia

sem causa),

5 Persiga o inimigo a minha alma

e alcance-a;

calque aos pés a minha vida

sobre a terra,

e reduza a pó a minha glória. (Selá.)

6 Levanta-te, Senhor,

na tua ira;

exalta-te por causa do furor

dos meus opressores;

e desperta por mim para o juízo

que ordenaste.

7 Assim te rodeará

o ajuntamento de povos;

por causa deles, pois,

volta-te para as alturas.

8 O Senhor julgará os povos;

julga-me, Senhor,

conforme a minha justiça,

e conforme a integridade

que há em mim.

9 Tenha já fim a malícia dos ímpios;

mas estabeleça-se o justo;

pois tu, ó justo Deus,

provas os corações e as entranhas.

10 O meu escudo é de Deus,

que salva os retos de coração.

11 Deus julga o justo,

e se ira com o ímpio

todos os dias.

12 Se o homem não se converter,

Deus afiará a sua espada;

já tem armado o seu arco,

e está aparelhado.

13 E já para ele preparou

armas mortais;

e porá em ação as suas setas inflamadas

contra os perseguidores.

14 Eis que ele está com dores

de perversidade;

concebeu trabalhos,

e produziu mentiras.

15 Cavou um poço e o fez fundo,

e caiu na cova que fez.

16 A sua obra cairá

sobre a sua cabeça;

e a sua violência descerá

sobre a sua própria cabeça.

17 Eu louvarei ao Senhor

segundo a sua justiça,

e cantarei louvores

ao nome do Senhor altíssimo.