1 *Ap. t. 4:25Miksi pakanat pauhaavat

ja kansat turhia ajattelevat?

2 *Ps. 41:8; Jes. 61:1Maan kuninkaat nousevat,

ruhtinaat yhdessä neuvottelevat

Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 *Luuk. 19:14; Ilm. 19:19"Katkaiskaamme heidän kahleensa,

heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 *Ps. 37:13; Ps. 59:9; Sananl. 1:26; Sananl. 3:34Hän, joka taivaassa asuu, nauraa;

Herra pilkkaa heitä.

5 Kerran hän on puhuva heille vihassansa,

peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 *Ps. 89:28; Ps. 110:1"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin,

pyhälle vuorelleni".

7 *Ap. t. 13:33; Hebr. 1:5; Hebr. 5:5Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt.

Hän lausui minulle:

"Sinä olet minun poikani,

tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 *Ps. 22:28; Ps. 72:8; Sak. 9:10Ano minulta, niin minä annan

pakanakansat sinun perinnöksesi

ja maan ääret sinun omiksesi.

9 *Ilm. 2:27; Ilm. 19:15Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat,

niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat,

maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 *Fil. 2:12Palvelkaa Herraa pelvolla

ja iloitkaa vavistuksella.

12 *Ps. 34:9; Ps. 84:13; Jes. 30:18; Jer. 17:7; Ilm. 11:18Antakaa suuta pojalle,

ettei hän vihastuisi

ettekä te hukkuisi tiellänne.

Sillä hänen vihansa syttyy äkisti.

Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

1 Por que se amotinam os gentios,

e os povos imaginam coisas vãs?

2 Os reis da terra se levantam

e os governos consultam

juntamente contra o Senhor

e contra o seu ungido, dizendo:

3 Rompamos as suas ataduras,

e sacudamos de nós as suas cordas.

4 Aquele que habita nos céus

se rirá;

o Senhor zombará deles.

5 Então lhes falará na sua ira,

e no seu furor

os turbará.

6 Eu, porém, ungi o meu Rei

sobre o meu santo monte de Sião.

7 Proclamarei o decreto:

O Senhor me disse:

Tu és meu Filho,

eu hoje te gerei.

8 Pede-me, e eu te darei

os gentios por herança,

e os fins da terra

por tua possessão.

9 Tu os esmigalharás

com uma vara de ferro;

tu os despedaçarás

como a um vaso de oleiro.

10 Agora, pois, ó reis,

sede prudentes;

deixai-vos instruir,

juízes da terra.

11 Servi ao Senhor com temor,

e alegrai-vos com tremor.

12 Beijai o Filho, para que

se não ire,

e pereçais no caminho,

quando em breve se acender

a sua ira;

bem-aventurados todos aqueles

que nele confiam.