1 *Ps. 106:1; Ps. 118:1; Ps. 136:1Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 *Jes. 35:10Niin sanokoot Herran lunastetut,

jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3 *5. Moos. 30:3; Jes. 43:5ja koonnut pakanamaista,

idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4 *Hebr. 11:38He harhailivat erämaassa,

autiossa, tiettömässä maassa,

löytämättä asuttua kaupunkia.

5 Heidän oli nälkä ja jano,

heidän sielunsa nääntyi heissä.

6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7 *Ps. 68:7Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,

niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,

hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun

ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10 *Job 36:8He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,

vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 *Jer. 9:12koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan

ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;

he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14 *Ps. 129:4Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä,

hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16 Sillä hän särkee vaskiset ovet

ja rikkoo rautaiset salvat.

17 He olivat hulluja,

sillä heidän vaelluksensa oli syntinen,

ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 *Job 33:20Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa,

ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät

ja pelasti heidät haudasta.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22 *Ps. 50:14,23Uhratkoot kiitosuhreja

ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23 He lähtivät laivoilla merelle

ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24 He näkivät Herran työt

ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25 *Ps. 135:6Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,

joka kohotti korkealle sen aallot.

26 He kohosivat taivasta kohti,

he vajosivat syvyyksiin;

heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut,

ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29 Hän tyynnytti myrskyn,

ja meren aallot hiljenivät.

30 *Ps. 124:4; Matt. 8:25He iloitsivat, kun tuli tyyni,

ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa

ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33 Hän muutti virrat erämaaksi

ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 *Joel 1:10hedelmällisen maan suola-aroksi,

sen asukasten pahuuden tähden.

35 *Jes. 35:7; Jes. 41:18Hän muutti erämaan vesilammikoiksi

ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan

ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja,

jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38 *5. Moos. 28:2; 5. Moos. 30:9Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti,

ja hän antoi heille paljon karjaa.

39 *5. Moos. 28:62Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat

onnettomuuden ja huolten painon alla,

40 *Job 12:21,24; Ps. 76:13; Jes. 40:23; Dan. 4:29niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta

ruhtinasten päälle

ja panee heidät harhailemaan

tiettömissä autiomaissa,

41 hän kohotti köyhän kurjuudesta

ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 *Job 5:16; Job 22:19; Ps. 63:12Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat,

ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin

ja ajatelkoon Herran armotekoja.

1 Louvai ao Senhor,

porque ele é bom,

porque

a sua benignidade dura para sempre.

2 Digam-no os remidos do Senhor,

os que remiu

da mão do inimigo,

3 E os que congregou das terras

do oriente e do ocidente,

do norte e do sul.

4 Andaram desgarrados pelo deserto,

por caminhos solitários;

não acharam cidade

para habitarem.

5 Famintos e sedentos,

a sua alma neles desfalecia.

6 E clamaram ao Senhor

na sua angústia,

e os livrou das suas dificuldades.

7 E os levou por caminho direito,

para irem

a uma cidade de habitação.

8 Louvem ao Senhor pela sua bondade,

e pelas suas maravilhas

para com

os filhos dos homens.

9 Pois fartou a alma sedenta,

e encheu de bens a alma faminta.

10 Tal como a que

se assenta nas trevas

e sombra da morte,

presa em aflição e em ferro;

11 Porquanto se rebelaram contra

as palavras de Deus,

e desprezaram

o conselho do Altíssimo.

12 Portanto,

lhes abateu o coração com trabalho;

tropeçaram,

e não houve quem os ajudasse.

13 Então clamaram ao Senhor

na sua angústia,

e os livrou das suas dificuldades.

14 Tirou-os das trevas

e sombra da morte;

e quebrou

as suas prisões.

15 Louvem ao Senhor pela sua bondade,

e pelas suas maravilhas

para com

os filhos dos homens.

16 Pois quebrou as portas de bronze,

e despedaçou

os ferrolhos de ferro.

17 Os loucos,

por causa da sua transgressão,

e por causa das suas iniquidades,

são aflitos.

18 A sua alma aborreceu toda

a comida,

e chegaram até às portas da morte.

19 Então clamaram ao Senhor

na sua angústia,

e ele os livrou das suas dificuldades.

20 Enviou a sua palavra,

e os sarou;

e os livrou da sua destruição.

21 Louvem ao Senhor pela sua bondade,

e pelas suas maravilhas

para com

os filhos dos homens.

22 E ofereçam

os sacrifícios de louvor,

e relatem

as suas obras com regozijo.

23 Os

que descem ao mar em navios,

mercando

nas grandes águas,

24 Esses veem as obras do Senhor,

e

as suas maravilhas no profundo.

25 Pois ele manda,

e se levanta o vento tempestuoso

que eleva as suas ondas.

26 Sobem aos céus;

descem aos abismos,

e a sua alma

se derrete em angústias.

27 Andam

e cambaleiam como ébrios,

e perderam todo

o tino.

28 Então clamam ao Senhor

na sua angústia;

e ele os livra das suas dificuldades.

29 Faz cessar a tormenta,

e acalmam-se as suas ondas.

30 Então se alegram,

porque se aquietaram;

assim os leva

ao seu porto desejado.

31 Louvem ao Senhor pela sua bondade,

e pelas suas maravilhas

para com

os filhos dos homens.

32 Exaltem-no

na congregação do povo,

e glorifiquem-no

na assembleia dos anciãos.

33 Ele converte os rios

em um deserto,

e as fontes em terra sedenta;

34 A terra frutífera

em estéril,

pela maldade dos

que nela habitam.

35 Converte o deserto em lagoa,

e

a terra seca em fontes.

36 E faz habitar ali os famintos,

para

que edifiquem cidade para habitação;

37 E semeiam

os campos e plantam vinhas,

que produzem fruto abundante.

38 Também os abençoa,

de modo que se multiplicam muito;

e o seu gado não diminui.

39 Depois se diminuem e se abatem,

pela opressão,

e aflição e tristeza.

40 Derrama o desprezo sobre os príncipes,

e

os faz andar desgarrados pelo deserto,

onde não há caminho.

41 Porém livra ao necessitado da opressão,

em um lugar alto,

e multiplica

as famílias como rebanhos.

42 Os retos o verão,

e se alegrarão,

e toda a iniquidade tapará a boca.

43 Quem é sábio observará estas coisas,

e eles compreenderão

as benignidades do Senhor.