1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Kuole pojan puolesta"; Daavidin virsi.

2 *Ps. 138:1; Ef. 5:19Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni,

ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi.

3 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa,

veisaan sinun nimesi kiitosta,

sinä Korkein.

4 Sillä minun viholliseni peräytyivät,

kaatuivat maahan ja hukkuivat

sinun kasvojesi edessä.

5 *Ps. 7:12Sinä hankit minulle oikeuden

ja ajoit minun asiani,

sinä istuit valtaistuimelle,

sinä vanhurskas tuomari.

6 *Ps. 34:17; Ps. 44:3Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat;

sinä pyyhit pois heidän nimensä

iäksi ja ainiaaksi.

7 Viholliset ovat tuhotut,

ikuisiksi raunioiksi tulleet;

kaupungit sinä kukistit,

heidän muistonsa on kadonnut.

8 *Ps. 103:19Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti;

hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.

9 *1. Moos. 18:25; Ps. 96:13; Ps. 98:9; Ap. t. 17:31Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,

vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

10 *Ps. 37:39Niin Herra on sorretun linna,

linna ahdingon aikoina.

11 Ja sinuun turvaavat ne,

jotka sinun nimesi tuntevat;

sillä sinä et hylkää niitä,

jotka sinua etsivät, Herra.

12 *Ps. 74:2Veisatkaa kiitosta Herralle,

joka Siionissa asuu,

julistakaa kansojen keskuudessa

hänen suuria tekojaan.

13 *Ps. 116:15Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä

eikä unhota kurjain huutoa.

14 *Ps. 56:14; Ps. 119:153Armahda minua, Herra,

katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat,

sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

15 että minä julistaisin

kaikki sinun ylistettävät tekosi,

tytär Siionin porteissa,

riemuitsisin sinun avustasi.

16 *Ps. 7:16; Sananl. 26:27Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan;

heidän jalkansa takertui verkkoon,

jonka he virittivät.

17 *Ps. 43:1; Sananl. 5:22Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi,

on pitänyt tuomiot,

kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin.

— Kanteleen välisoitto. Sela.

18 Jumalattomat peräytyvät tuonelaan,

kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.

19 *Ps. 12:6; Ps. 74:19Sillä ei köyhää unhoteta iäksi,

eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

20 Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella.

Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.

21 *Ps. 59:14Saata, Herra, heidät pelkoon.

Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.

Ao mestre de canto, segundo a melodia "A morte para o filho". Salmo de Davi

1 Eu te louvarei, Senhor,

com todo o meu coração;

contarei todas as tuas maravilhas.

2 Em ti me alegrarei

e saltarei de prazer;

cantarei louvores ao teu nome,

ó Altíssimo.

3 Porquanto os meus inimigos

voltaram atrás,

caíram e pereceram

diante da tua face.

4 Pois tu tens sustentado

o meu direito e a minha causa;

tu te assentaste no tribunal,

julgando justamente;

5 Repreendeste as nações,

destruíste os ímpios;

apagaste o seu nome

para sempre e eternamente.

6 Oh! Inimigo!

Acabaram-se para sempre

as assolações;

e tu arrasaste as cidades,

e a sua memória pereceu com elas.

7 Mas o Senhor está assentado

perpetuamente;

já preparou o seu tribunal para julgar.

8 Ele mesmo julgará o mundo

com justiça;

exercerá juízo sobre povos

com retidão.

9 O Senhor será também

um alto refúgio para o oprimido;

um alto refúgio

em tempos de angústia.

10 Em ti confiarão

os que conhecem o teu nome;

porque tu, Senhor,

nunca desamparaste

os que te buscam.

11 Cantai louvores ao Senhor,

que habita em Sião;

anunciai entre os povos

os seus feitos.

12 Pois quando inquire

do derramamento de sangue,

lembra-se deles:

não se esquece

do clamor dos aflitos.

13 Tem misericórdia de mim, Senhor;

olha para a minha aflição,

causada por aqueles

que me odeiam;

tu que me levantas

das portas da morte;

14 Para que eu conte

todos os teus louvores

nas portas da filha de Sião,

e me alegre na tua salvação.

15 Os gentios enterraram-se

na cova que fizeram;

na rede que ocultaram

ficou preso o seu pé.

16 O Senhor é conhecido

pelo juízo que fez;

enlaçado foi o ímpio

nas obras de suas mãos.

(Higaiom; Selá.)

17 Os ímpios serão lançados

no inferno,

e todas as nações

que se esquecem de Deus.

18 Porque o necessitado não será

esquecido para sempre,

nem a expectação dos pobres

perecerá perpetuamente.

19 Levanta-te, Senhor;

não prevaleça o homem;

sejam julgados os gentios

diante da tua face.

20 Põe-os em medo, Senhor;

para que saibam as nações

que são formadas por meros homens. (Selá.)