1 *Job 21:7; Ps. 73:3; Hab. 1:13; Mal. 3:15Sinä, Herra, olet vanhurskas;

voisinko minä riidellä sinua vastaan?

Kuitenkin minä kysyn sinulta, mikä oikeus on.

Miksi jumalattomain tie menestyy?

Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa?

2 *Jes. 29:13Sinä heidät istutat, he myös juurtuvat;

he kasvavat, kantavat myös hedelmää.

Heidän suussansa sinä olet lähellä,

mutta kaukana heidän sisimmästään.

3 *Ps. 139:1Mutta sinä, Herra, tunnet minut;

sinä näet minut ja tutkit minun sydämeni,

millainen se on sinun edessäsi.

Tempaa heidät pois niinkuin lampaat teuraiksi

ja vihi heidät tapon päivää varten.

4 *Jes. 24:6; Jer. 4:25; Jer. 9:10Kuinka kauan täytyy maan surra

ja kaiken kedon ruohon kuivettua?

Eläimet ja linnut hukkuvat

siinä asuvaisten pahuuden tähden;

sillä nämä sanovat: "Ei tule hän näkemään

meidän loppuamme".

5 "Jos sinä jalkamiesten kanssa juokset

ja ne sinut väsyttävät,

kuinka sinä kävisit kilpaan hevosten kanssa?

Ja jos sinä vaarattomalla maalla oletkin turvassa,

kuinka käy sinun Jordanin rantatiheikössä?

6 *Jer. 9:4Sillä omat veljesikin ja isäsi huone

ovat petolliset sinua kohtaan,

hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana.

Älä usko heitä,

vaikka he sinua ystävällisesti puhuttelevat.

7 Minä olen jättänyt huoneeni,

hyljännyt perintöosani;

olen antanut sieluni rakkaimman

hänen vihollistensa käsiin.

8 Hän, minun perintöosani,

oli minulle kuin leijona metsässä,

hän kiljui minua vastaan,

sentähden minä vihastuin häneen.

9 *Jes. 56:9Onko minun perintöosani kirjava petolintu,

jonka ympärillä on petolintuja?

Menkää, kootkaa kaikki metsän eläimet,

tuokaa ne ruualle.

10 Monet paimenet ovat turmelleet

minun viinitarhani,

tallanneet minun peltopalstani,

tehneet ihanan peltopalstani autioksi erämaaksi.

11 Se on tehty autioksi,

se suree minun edessäni autiona.

Koko maa on hävitetty,

sillä ei ollut ketään, joka olisi pannut sitä sydämelleen.

12 Kaikkien erämaan kalliokukkulain ylitse

tulivat hävittäjät,

sillä Herran miekka syö

maan toisesta äärestä hamaan toiseen;

ei pelastu mikään, mikä lihaa on.

13 *3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38; Miika 6:15; Hagg. 1:6He ovat kylväneet nisuja

ja niittäneet ohdakkeita;

ovat nähneet vaivaa näännyksiin asti,

saamatta hyötyä.

Niinpä saakaa häpeä sadostanne

Herran vihan hehkun tähden."

14 Näin sanoo Herra kaikista minun pahoista naapureistani, jotka koskevat siihen perintöosaan, minkä minä olen antanut kansalleni Israelille: "Katso, minä tempaan heidät pois heidän maastansa, ja Juudan heimon minä tempaan pois heidän keskeltänsä. 15 Mutta senjälkeen kuin minä olen temmannut heidät pois, minä jälleen armahdan heitä ja palautan heidät, itsekunkin perintöosaansa ja itsekunkin maahansa. 16 *5. Moos. 6:13; 5. Moos. 10:20; Jer. 4:2; Ef. 2:19Ja jos he oppivat minun kansani tiet, niin että vannovat minun nimeeni: 'Niin totta kuin Herra elää', niinkuin he opettivat minun kansaani vannomaan Baalin kautta, niin heidät rakennetaan minun kansani keskeen. 17 Mutta jos he eivät kuule, niin minä tempaan pois ja hukutan sen kansan, sanoo Herra."

1 Justo serias, ó Senhor,

ainda que eu entrasse contigo num pleito;

contudo falarei contigo dos teus juízos.

Por que prospera o caminho dos ímpios,

e vivem em paz todos os que

procedem aleivosamente?

2 Plantaste-os, e eles se enraizaram;

crescem, dão também fruto;

chegado estás à sua boca,

porém longe de suas entranhas.

3 Mas tu, ó Senhor, me conheces,

tu me vês, e provas o meu coração para contigo;

arranca-os como as ovelhas para o matadouro,

e dedica-os para o dia da matança.

4 Até quando lamentará a terra,

e se secará a erva de todo o campo?

Pela maldade dos que habitam nela,

perecem os animais e as aves;

porquanto dizem: Ele não verá o nosso fim.

5 Se te fatigas correndo com homens que vão a pé,

como poderás competir com os cavalos?

Se tão somente numa terra de paz estás confiado,

como farás na enchente do Jordão?

6 Porque até os teus irmãos,

e a casa de teu pai,

eles próprios procedem deslealmente contigo;

eles mesmos clamam após ti em altas vozes:

Não te fies neles,

ainda que te digam coisas boas.

7 Desamparei a minha casa,

abandonei a minha herança;

entreguei a amada da minha

alma na mão de seus inimigos.

8 Tornou-se a minha herança

para mim como leão numa floresta;

levantou a sua voz contra mim,

por isso eu a odiei.

9 A minha herança é para mim

ave de rapina de várias cores.

Andam as aves de rapina contra ela em redor.

Vinde, pois,

ajuntai todos os animais do campo,

trazei-os para a devorarem.

10 Muitos pastores destruíram a minha vinha,

pisaram o meu campo;

tornaram em desolado

deserto o meu campo desejado.

11 Em desolação a puseram,

e clama a mim na sua desolação;

e toda a terra está desolada,

porquanto não há ninguém

que tome isso a sério.

12 Sobre todos os lugares

altos do deserto vieram destruidores;

porque a espada do Senhor devora desde um extremo da terra até o outro;

não há paz para nenhuma carne.

13 Semearam trigo, e segaram espinhos;

cansaram-se, mas de nada se aproveitaram;

envergonhados sereis das vossas colheitas,

e por causa do ardor da ira do Senhor.

14 Assim diz o Senhor, acerca de todos os meus maus vizinhos, que tocam a minha herança, que fiz herdar ao meu povo Israel: Eis que os arrancarei da sua terra, e a casa de Judá arrancarei do meio deles.

15 E será que, depois de os haver arrancado, tornarei, e me compadecerei deles, e os farei voltar cada um à sua herança, e cada um à sua terra. 16 E será que, se diligentemente aprenderem os caminhos do meu povo, jurando pelo meu nome: Vive o Senhor, como ensinaram o meu povo a jurar por Baal; então edificar-se-ão no meio do meu povo. 17 Mas se não quiserem ouvir, totalmente arrancarei a tal nação, e a farei perecer, diz o Senhor.