1 "Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra,

niin käänny minun tyköni;

ja jos sinä poistat iljetyksesi

minun kasvojeni edestä,

niin et häädy harhailemaan;

2 *1. Moos. 22:18; 5. Moos. 6:13; Jes. 45:25; Jes. 48:1; Jes. 65:16; 2. Kor. 10:17jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää'

uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti,

niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä,

ja hän on heidän kerskauksensa.

3 *Hes. 18:31; Hoos. 10:12; Matt. 13:7,22Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Raivatkaa itsellenne uudispelto,

älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

4 *5. Moos. 10:16; 5. Moos. 30:6; Jes. 65:5; Jer. 21:12; Room. 2:28; Kol. 2:11Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka,

te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,

ettei minun vihani syttyisi kuin tuli

ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa,

teidän tekojenne pahuuden tähden.

5 *Jer. 8:14Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

Puhaltakaa pasunaan kautta maan;

huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa:

'Kokoontukaa, ja menkäämme

varustettuihin kaupunkeihin'.

6 *Jer. 1:14; Jer. 6:1Nostakaa lippu Siionia kohti,

paetkaa pysähtymättä;

sillä minä annan tulla pohjoisesta

onnettomuuden ja suuren hävityksen.

7 *Jes. 5:29; Jer. 2:15; Jer. 5:6Leijona on noussut tiheiköstänsä,

kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt asuinpaikastansa,

tekemään sinun maasi autioksi:

sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

8 *Jer. 6:26Sentähden kääriytykää säkkeihin,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."

9 Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämiehiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät. 10 *2. Kun. 22:18; Jer. 6:14; Jer. 14:13Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."

11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi. 12 Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.

13 *Jes. 5:28; Hab. 1:8Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!

14 *Jes. 1:16Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,

sinä Jerusalem, että pelastuisit.

Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi

väärät ajatuksesi?

15 *Jer. 8:16Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,

onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

16 Kehoittakaa kansoja.

Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:

"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".

17 *Luuk. 19:43Niinkuin pellon vartijat

he piirittävät sitä yltympäri,

koska se niskoitteli minua vastaan,

sanoo Herra.

18 *Ps. 107:17; Jes. 50:1; Jer. 2:17,19; Hoos. 13:9Sinun vaelluksesi ja tekosi

ovat tuottaneet sinulle tämän:

tämän saat pahuudestasi;

niin, se on katkerata,

niin, se koskee sydämeesi asti.

19 *Jes. 22:4; Jer. 9:1Voi minun rintaani, voi minun rintaani!

Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!

Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,

sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

20 Hävitys tulee hävityksen päälle,

sillä koko maa on tuhottu;

äkisti ovat minun majani tuhotut,

silmänräpäyksessä minun telttani.

21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasunan ääntä?

22 *Room. 16:19Sillä minun kansani on hullu;

eivät he tunne minua.

He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;

he ovat viisaita tekemään pahaa,

mutta tehdä hyvää he eivät taida.

23 *Jes. 5:30; Jes. 50:3Minä katselin maata,

ja katso, se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

24 Minä katselin vuoria,

ja katso, ne järkkyivät,

ja kaikki kukkulat huojuivat.

25 *Jer. 9:10; Sef. 1:2Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

26 Minä katselin, ja katso,

hedelmätarha oli erämaana,

ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet

Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

27 *Jer. 5:18; Jer. 30:11; Jer. 46:28Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

28 Sentähden maa suree,

ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,

sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,

enkä kadu, en siitä peräydy.

29 Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki;

he menevät metsäntiheikköihin

ja nousevat kallioille.

Jokainen kaupunki on hyljätty,

eikä niissä kukaan asu.

30 Ja sinä tuhon oma, mitä teet,

kun pukeudut purppuraan,

kun koristaudut kultakoristeilla,

kun suurennat silmäsi ihomaalilla?

Turhaan sinä itsesi kaunistat.

Rakastajat ovat hyljänneet sinut,

he etsivät sinun henkeäsi.

31 Sillä minä kuulen huudon,

niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,

vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,

tytär Siionin huudon;

hän vaikeroitsee, levittää kätensä:

"Voi minua, minun sieluni menehtyy

murhamiesten käsiin!"

1 Se voltares, ó Israel,

diz o Senhor, volta para mim;

e se tirares as tuas abominações de diante de mim,

não andarás mais vagueando,

2 E jurarás: Vive o Senhor na verdade,

no juízo e na justiça;

e nele se bendirão as nações,

e nele se gloriarão.

3 Porque assim diz o Senhor aos homens de Judá e a Jerusalém: Preparai para vós o campo de lavoura, e não semeeis entre espinhos.

4 Circuncidai-vos ao Senhor,

e tirai os prepúcios do vosso coração,

ó homens de Judá e habitantes de Jerusalém,

para que o meu furor não venha a sair como fogo,

e arda de modo que não haja quem o apague,

por causa da malícia das vossas obras.

5 Anunciai em Judá,

e fazei ouvir em Jerusalém,

e dizei: Tocai a trombeta na terra,

gritai em alta voz, dizendo:

Ajuntai-vos,

e entremos nas cidades fortificadas.

6 Arvorai a bandeira rumo a Sião,

fugi, não vos detenhais;

porque eu trago do norte um mal,

e uma grande destruição.

7 Já um leão subiu da sua ramada,

e um destruidor dos gentios;

ele já partiu,

e saiu do seu lugar para

fazer da tua terra uma desolação,

a fim de que as tuas cidades sejam destruídas,

e ninguém habite nelas.

8 Por isto cingi-vos de sacos,

lamentai, e uivai,

porque o ardor da ira do

Senhor não se desviou de nós.

9 E sucederá naquele tempo, diz o Senhor, que se desfará o coração do rei e o coração dos príncipes; e os sacerdotes pasmarão, e os profetas se maravilharão.

10 Então disse eu: Ah, Senhor Deus! Verdadeiramente enganaste grandemente a este povo e a Jerusalém, dizendo: Tereis paz; pois a espada penetra-lhe até à alma.

11 Naquele tempo se dirá a este povo e a Jerusalém: Um vento seco das alturas do deserto veio ao caminho da filha do meu povo; não para padejar, nem para limpar;

12 Mas um vento mais veemente virá da minha parte; agora também eu pronunciarei juízos contra eles.

13 Eis que virá subindo como

nuvens e os seus carros como a tormenta;

os seus cavalos serão mais ligeiros do que as águias;

ai de nós, que somos assolados!

14 Lava o teu coração da malícia,

ó Jerusalém, para que sejas salva;

até quando permanecerão no

meio de ti os pensamentos da tua iniquidade?

15 Porque uma voz anuncia desde Dã,

e faz ouvir a calamidade

desde o monte de Efraim.

16 Lembrai isto às nações;

fazei ouvir contra Jerusalém,

que vigias vêm de uma terra remota,

e levantarão a sua voz

contra as cidades de Judá.

17 Como os guardas de um campo,

estão contra ela ao redor;

porquanto ela se rebelou contra mim,

diz o Senhor.

18 O teu caminho e as tuas obras te fizeram estas coisas;

esta é a tua maldade,

e amargosa é, que te chega até ao coração.

19 Ah, entranhas minhas, entranhas minhas!

Estou com dores no meu coração!

O meu coração se agita em mim.

Não posso me calar; porque tu,

ó minha alma,

ouviste o som da trombeta e

o alarido da guerra.

20 Destruição sobre destruição se apregoa;

porque já toda a terra está destruída;

de repente foram destruídas as minhas tendas,

e as minhas cortinas num momento.

21 Até quando verei a bandeira,

e ouvirei a voz da trombeta?

22 Deveras o meu povo está louco,

já não me conhece;

são filhos néscios, e não entendidos;

são sábios para fazer mal,

mas não sabem fazer o bem.

23 Observei a terra,

e eis que era sem forma e vazia;

também os céus, e não tinham a sua luz.

24 Observei os montes,

e eis que estavam tremendo;

e todos os outeiros estremeciam.

25 Observei, e eis que não havia homem algum;

e todas as aves do céu tinham fugido.

26 Vi também que a terra fértil era um deserto;

e todas as suas cidades

estavam derrubadas diante do Senhor,

diante do furor da sua ira.

27 Porque assim diz o Senhor:

Toda esta terra será assolada;

de todo, porém, não a consumirei.

28 Por isto lamentará a terra,

e os céus em cima se enegrecerão;

porquanto assim o disse,

assim o propus,

e não me arrependi nem me desviarei disso.

29 Ao clamor dos cavaleiros e

dos flecheiros fugiram todas as cidades;

entraram pelas matas e treparam pelos penhascos;

todas as cidades ficaram abandonadas,

e já ninguém habita nelas.

30 Agora, pois, que farás, ó assolada?

Ainda que te vistas de carmesim,

ainda que te adornes com enfeites de ouro,

ainda que te pintes em volta dos teus olhos,

em vão te farias bela;

os amantes te desprezam,

e procuram tirar-te a vida.

31 Porquanto ouço uma voz,

como a de uma mulher que está de parto,

uma angústia como a de que

está com dores de parto do primeiro filho;

a voz da filha de Sião,

ofegante, que estende as suas mãos,

dizendo: Oh! Ai de mim agora,

porque já a minha alma

desmaia por causa dos assassinos.