1 "Siihen aikaan, sanoo Herra, otetaan Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettain luut sekä Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistansa 2 *5. Moos. 4:19; 5. Moos. 17:3; 2. Kun. 21:3ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat; niitä ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi. 3 Ja kuolema on oleva halutumpi kuin elämä koko sille jäännökselle, joka jää jäljelle tästä pahasta sukukunnasta, kaikissa paikoissa, mihin minä karkoitan nämä jäljelle jääneet, sanoo Herra Sebaot.

4 Ja sano heille: Näin sanoo Herra:

Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen?

Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin?

5 Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois

ainaisessa luopumuksessa?

Miksi he pitävät kiinni petoksesta

eivätkä tahdo palata?

6 Minä olen tarkannut ja kuunnellut:

he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein;

ei kukaan kadu pahuuttansa, ei

ajattele:

Mitä olen minä tehnyt!

Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa,

niinkuin orhi kiitää taistelussa.

7 *Jes. 1:3Haikarakin taivaalla tietää aikansa;

metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki

pitävät vaarin tuloajastansa,

mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.

8 Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita,

ja meillä on Herran laki'?

Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt

kirjanoppineiden valhekynä.

9 *5. Moos. 4:6; Job 5:13; 1. Kor. 3:19Viisaat saavat häpeän,

kauhistuvat ja joutuvat kiinni.

Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan —

mitä heillä on viisautta?

10 *Jes. 56:11; Jer. 6:12Sentähden minä annan

heidän vaimonsa vieraille,

heidän peltonsa valloittajille.

Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin,

pyytävät väärää voittoa,

kaikki, niin profeetat kuin papitkin,

harjoittavat petosta.

11 *Hes. 13:10He parantavat kepeästi

tyttären, minun kansani, vamman,

sanoen: 'Rauha, rauha!'

vaikka ei rauhaa ole.

12 He joutuvat häpeään,

sillä he ovat tehneet kauhistuksia;

mutta heillä ei ole hävyntuntoa,

he eivät osaa hävetä.

Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon,

sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra.

13 *Jes. 5:5; Matt. 21:19; Luuk. 13:6Minä tempaan heidät peräti pois, sanoo Herra.

Ei ole rypäleitä viinipuussa

eikä viikunoita viikunapuussa,

ja lehtikin lakastuu.

Minä saatan hyökkääjät heidän kimppuunsa."

14 *Jer. 4:5; Jer. 9:15; Jer. 23:15"Miksi istumme alallamme? Kokoontukaa!

Menkäämme varustettuihin kaupunkeihin,

ja siellä hukkukaamme!

Sillä Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa meidät

ja juottaa meille myrkkyvettä,

sillä me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan."

15 *Jer. 14:19"Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule,

paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

16 *Jer. 4:15Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta,

hänen orhiensa hirnunnasta vapisee koko maa.

Ja he tulevat ja syövät maan ja kaiken, mikä siinä on,

kaupungin ja siinä asuvaiset.

17 Sillä katso, minä lähetän teidän sekaanne

käärmeitä, myrkkyliskoja,

joihin ei lumous tehoa,

ja ne purevat teitä, sanoo Herra."

18 Missä on virvoitus minun murheeseeni?

Minun sydämeni on sairas.

19 *Miika 4:9Katso, tyttären, minun kansani, huuto

kuuluu kaukaisesta maasta:

"Eikö Herra ole Siionissa,

eikö ole siellä sen kuningas?"

Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillansa,

muukalaisten turhilla jumalilla?

20 Ohi on elonaika, lopussa kesä,

mutta ei ole meille apua tullut.

21 Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden

olen minä murtunut,

minä käyn murheasussa,

kauhistus on minut vallannut.

22 *Jer. 46:11Eikö Gileadissa ole palsamia,

eikö siellä ole parantajaa?

Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat

kasva umpeen?

1 Naquele tempo, diz o Senhor, tirarão para fora das suas sepulturas os ossos dos reis de Judá, e os ossos dos seus príncipes, e os ossos dos sacerdotes, e os ossos dos profetas, e os ossos dos habitantes de Jerusalém; 2 E expô-los-ão ao sol, e à lua, e a todo o exército do céu, a quem tinham amado, e a quem tinham servido, e após quem tinham ido, e a quem tinham buscado e diante de quem se tinham prostrado; não serão recolhidos nem sepultados; serão como esterco sobre a face da terra. 3 E será escolhida antes a morte do que a vida por todos os que restarem desta raça maligna, que ficarem em todos os lugares onde os lancei, diz o Senhor dos Exércitos.

4 Dize-lhes mais: Assim diz o Senhor:

Porventura cairão e não se tornarão a levantar?

Desviar-se-ão, e não voltarão?

5 Por que, pois,

se desvia este povo de

Jerusalém com uma apostasia tão contínua?

Persiste no engano, não quer voltar.

6 Eu escutei e ouvi;

não falam o que é reto,

ninguém há que se arrependa da sua maldade,

dizendo: Que fiz eu?

Cada um se desvia na sua carreira,

como um cavalo que arremete

com ímpeto na batalha.

7 Até a cegonha no céu

conhece os seus tempos determinados;

e a rola, e o grou e a

andorinha observam o tempo da sua arribação;

mas o meu povo não conhece o juízo do Senhor.

8 Como, pois, dizeis:

Nós somos sábios,

e a lei do Senhor está conosco?

Eis que em vão tem

trabalhado a falsa pena dos escribas.

9 Os sábios são envergonhados,

espantados e presos;

eis que rejeitaram a palavra do Senhor;

que sabedoria, pois, têm eles?

10 Portanto darei suas mulheres a outros,

e os seus campos a novos possuidores;

porque desde o menor até ao maior,

cada um deles se dá à avareza;

desde o profeta até ao sacerdote,

cada um deles usa de falsidade.

11 E curam a ferida da filha de meu povo levianamente,

dizendo: Paz, paz; quando não há paz.

12 Porventura envergonham-se de cometerem abominação?

Não; de maneira nenhuma se envergonham,

nem sabem que coisa é envergonhar-se;

portanto cairão entre os

que caem e tropeçarão no tempo em que eu os visitar,

diz o Senhor.

13 Certamente os apanharei,

diz o Senhor; já não há uvas na vide,

nem figos na figueira,

e até a folha caiu;

e o que lhes dei passará deles.

14 Por que nos assentamos ainda?

Juntai-vos e entremos nas cidades fortificadas,

e ali pereçamos;

pois já o Senhor nosso Deus

nos destinou a perecer e nos deu a beber água de fel;

porquanto pecamos contra o Senhor.

15 Espera-se a paz, mas não há bem;

o tempo da cura, e eis o terror.

16 Já desde Dã se ouve o resfolegar dos seus cavalos,

toda a terra treme ao som dos rinchos dos seus fortes;

e vêm, e devoram a terra,

e sua abundância,

a cidade e os que habitam nela.

17 Porque eis que envio entre vós serpentes e basiliscos,

contra os quais não há encantamento,

e vos morderão, diz o Senhor.

18 Oh! Se eu pudesse consolar-me na minha tristeza!

O meu coração desfalece em mim.

19 Eis a voz do clamor da

filha do meu povo de terra mui remota;

não está o Senhor em Sião?

Não está nela o seu rei?

Por que me provocaram à ira

com as suas imagens de escultura,

com vaidades estranhas?

20 Passou a sega, findou o verão,

e nós não estamos salvos.

21 Estou quebrantado pela ferida da filha do meu povo;

ando de luto; o espanto se apoderou de mim.

22 Porventura não há bálsamo em Gileade?

Ou não há lá médico? Por que,

pois, não se realizou a

cura da filha do meu povo?